Puolen vuoden prosessi kolmessa viikossa?

Lähtöpäivän lähestyessä ajatus paluusta Suomeen tuntuu koko ajan vastenmielisemmältä. Hirveä prosessi asunnon tyhjennyksen ja muun kanssa ja kieltämättä ajatus lämpimästä Australiasta houkuttelee. Entä jos jäisimmekin sinne lopullisesti? Jälleen kerran painimme tutun ongelman kanssa - mistä rahoitus? Itse pystyn työskentelemään Australiassa parikin vuotta ilman ongelmia Working Holiday -viisumin turvin, mutta Australia on selkeästi keksinyt, että yli 30-vuotiaiden elämä on mukava tehdä vaikeaksi.

Päätimme kuitenkin ryhtyä hakemaan työlupaa Jannelle. Ensimmäinen mutka tuli vastaan, kun tajusimme viisumiprosessin kestävän keskimäärin 18 kuukautta. Hyvällä tuurilla viisumi voi tulla nopeamminkin, mutta mitään takeita sille ei voi antaa. Kaiken lisäksi hakemusta varten tarvitsee jos jonkinnäköistä lippusta ja lappusta. Ongelmana vain se, että lähtömme koittaa tosiaan jo kuukauden päästä.

Tutkittuamme jonkin verran asiaa löysimme keinon parantaa mahdollisuuksiamme saada viisumi nopeammin hakemalla osavaltion sponsorointia. Sponsorointia varten tarvitsee kuitenkin suorittaa IELST-testin. Ennen lähtöämme Suomessa ei järjestetä enää testiä. Pari päivää sitten keksimme, että testin voi tehdä viikon päästä Tallinnassa. Janne laittoi sinne samantien mailia ja yritin eilen soitella toimistolle ja kysellä mahdollisuuksia päästä testiin: Testi on täynnä. Mitäs nyt sitten? Floridassa näyttäisi olevan mahdollisuus käydä tekemässä testi, ilmoittaudutaanko sinne?

Onni onnettomuudessa. Keskus oli varannut viimeisen peruutuspaikan Jannelle, eikä täti ilmeisesti tajunnut, että kyselin paikkaa nimenomaan Jannelle. Kerrankin hyötyä siitä, että on töissä laivayhtiössä, sillä saatiin nopeasti järjestymään myös laivapaikat. Saimme myös tilattua maistraatista tarvittavat paperit ja Janne etsiskelee vielä henkilöä, joka voisi kääntää hänen työtodistuksensa. Ettei stressi vielä tuntuisi liian pahalta lisätään tähän vielä asunnon pakkaus, Jannen viikon intensiivikurssi Turussa, oman graduni viimeistely, täysipäivinen työ ja kaikkea muuta pientä kivaa.

Seuraava ongelma ilmeni siinä, että kielitestin tulokset ovat valmiina 2.3. Lentomme Miamiin lähtee 6.3., eikä posti varmaan ehdi enää tavoittaa meitä. Uskaltaako pyytää lähettämään ainoat kopiot tuloksista Costa Ricaan? Taidanpa kuitenkin hyödyntää vielä työpaikan henkilökuntaedut ja teen pikamatkan Tallinnaan, kun tulokset ovat valmiina. Ihan vain kaiken varalta.

Lähtö varmistuu

Eihän sitä odotettu kuin ties kuinka monta vuotta. Alunperin sen piti olla häämatka, mutta aikataulut ja rahatilanne eivät antaneet periksi. Nyt vihdoin löytyi sopiva rako toteuttaa pitkäaikainen unelmamme. Kun viimeiseen lähettämääni työhakemukseeni tuli kieltävä vastaus päätimme, että nyt on sopiva aika lähteä. Janne on opintovapaalla vuoden loppuun asti ja omatkin opiskelut on vihdoin valmiit, joten miksipä ei. Väikkäriähän nyt voi tehdä missä vaan, jos on netti käytössä.

Varasimme Kilroyn kautta maailmanympärilentopaketin. Aloitamme reissumme maaliskuun alussa lentämällä viikoksi Miamiin, josta jatkamme Costa Ricaan. Costa Ricassa viivymme kymmenisen viikkoa viime vuonna sinne muuttaneiden ystäviemme luona. Vappupäivänä hyppäämme taas lentokoneeseen ja lennämme Los Angelesiin, jossa hengailemme viitisen päivää. Varasimme G-adventuresin kautta seitsemän päivän kierroksen Las Vegasiin, Grand Canyoniin ja muutamana muuhun luonnonpuistoon. Kierros päättyy San Franciscoon, josta matkamme jatkuu Uuteen Seelantiin. Uudesta Seelannista olemme vuokranneet campervanin kuukaudeksi ja tarkoituksenamme on kiertää sekä pohjois- että eteläsaari. Kesäkuun puolessa välissä lennämme Australiaan ja tämän jälkeen suunnitelmat ovat jonkin verran auki. Paluulento on kyllä varattu,  mutta tarkoituksenamme on siirtää sitä jonkin verran eteenpäin. Reissussa ollaan varmaan ainakin vuoden loppuun asti.

Ausseihin olen hankkinut Working Holiday viisumin, sillä tuossa vaiheessa reissua matkakassa alkaa jo varmaan huutaa tyhjyyttään. Yritämme parhaillaan keksiä, millä ilveellä Janne saisi tehtyä Ausseissa jotain työtä, ilman että tarvitsee pelätä viranomaisten potkaisevan meitä maasta ulos. Ollaan oltu yhteyksissä Brisbanen yliopistoon, josta Janne yrittää saada opiskelijaviisumia, mikä mahdollistaisi väikkärin casetutkimuksien teon, mutta hyvin hiljaista poikaa tuntuvat siellä päässä olevan.

Asunto saatiin vuokralle maaliskuun alusta lähtien ja nyt tiedossa kuumeista pakkausta seuraavat pari viikkoa. Iso satsi vietiin jo kirpparille ja kierrätykseen, mutta vielä on kamaa jäljellä. Onneksi perheessä on insinööri, joka voi keksiä, miten 71 neliön tavarat saadaan mahtumaan kolmen neliön häkkikomeroon.