Jannella alkoi viikko sitten pahat selkäkivut. Selkeästikään reilu kuukausi huonoilla patjoilla ja sadan kilon raahaaminen edestakaisin ei ole kovinkaan terveellistä. Mietimme jo kauhulla, mitä seuraavista kuukausista tulee, kun selkä on jo nyt niin huonossa kunnossa, että kävelykin sattuu. Otimme vakuutusyhtiöömme yhteyttä ja kysyimme heiltä vaihtoehtoja. Samalla selvisi, että Jannen matkavakuutus ei ollutkaan taaskaan sitä mitä kuvittelimme (kerran jo Pohjolasta pois vaihtanut, eikä näköjään vieläkään uskota), joten tässä tuli melkoisen kiire hankkia lääkärintodistuksia, ennenkuin matkavakuutus menee kokonaan umpeen.
Nooran ja Elemerin vuokraemäntä on lääkäri ja kysyimme häneltä, mihin meidän kannattaisi suunnata, kun tarvitsemme lääkäriä. Hän kertoi, ettei kyseisenä päivänä ole mitään mahdollisuutta päästä minnekään, mutta hän voisi ehkä auttaa seuraavana päivänä. Lähdimme kuitenkin kävelemään kaupungille ja totesimme, että jokainen yksityinen klinikka näyttää olevan kiinni. Päädyimme lopulta julkiseen sairaalaan ja kävelimme sisään. Kohta meidät ohjattiin jonkinlaiselle vastaanottotiskille ja sen kummempia kyselemättä vartija pyysi nähdä passimme. Koska päivystys on tarkoitettu ainoastaan paikallisille, näytti Noora omaa oleskelupaansa, joka ilmeisesti riitti siihen, että Janne luvattiin ottaa vastaanotolle.
Jonottelimme tunnin pääsyä vastaanotolle ja Noora lähti Jannelle mukaan tulkiksi. Vastaanotolla Noora oli selittänyt Jannen kipuja lääkärille, ja kertonut, että ongelmana on se, että kavereilla on vielä pitkä matka edessään ja paljon matkatavaraa, eikä tuolla selällä taideta paljoa kanniskella. Lääkäri sanoi kirjoittavansa dokumenttiin, että Jannen tulisi välttää rehkimistä ja raskaiden taakkojen kantamista, ja määräsi sitten Jannelle buranaa. Tätä ennen Janne oli kohteliaasti kieltäytynyt lääkärin tarjoamasta piikistiä, jotka täällä Costa Ricassa ovat yleensä todella suosittuja ja niitä tarjotaan vaivaan kuin vaivaan ja lääkäri oli todennut, että ainoastaan pikkupojat pelkäävät piikkejä.
Ongelmat alkoivat, kun Janne ja Noora pääsivät ulos vastaanotolta. Lääkäri oli kirjoittanut pitkät pätkät vastaanotosta, leimaillut dokumentteja ja tehnyt muutenkin kaikkea lupaavaa, mutta kun vastaanotolta päästiin ulos, ei vastaanottotäti ottanut kuuleviin korviinsakaan dokumentin antamista meille. Saimme kouraamme kasan lappuja, muutaman puhelinnumeron ja paketin buranaa. Missään vaiheessa meiltä ei pyydetty rahaa. Noh, vastaanottotäti kertoi kuitenkin, että lappua voisi ehkä kysellä seuraavana päivänä.
Seuraavana päivänä, eli tänään, marssimme takaisin lääkärikeskukselle ja vartija (lääkäriasemilla joka paikassa on vartijoita, jotka tuntuvat tietävän aina kaikesta kaiken ja tietävät aina minne jonkun pitää mennä) ohjasi meidät jonnekin aulaan, jossa taas odoteltiin. Kysyin parilta lääkäriltä neuvoa ja kaikki käskivät odottaa jotain seuraavaa lääkäriä. Kohta paikalle tuli joku nainen joka otti asian tunnolleen ja rupesi selvittelemään tilannetta. Kiertelin hänen perässään paikasta toiseen, mutta kukaan ei tuntunut tietävän mistään mitään. Yritin vain selittää, että tarvitsen lääkärin kirjoittaman alkuperäisen paperin vakuutusyhtiötämme varten. Tässä vaiheessa lääkäri löysi jostain koneelta Jannen tiedot. Ajankohdan, milloin Janne on tullut sisään, milloin hän on päässyt lääkärille, mikä häntä vaivaa ja mitä lääkettä hänelle on määrätty. Lääkärin alkuperäistä dokumenttia ei kuitenkaan edelleenkään löytynyt.
Meidät käskettiin taas toiseen paikaan ottamaan yhteyttä tohtori siihen ja siihen. Jonotimme luukulle lappuinemme ja tyttö lasin takana alkoi kysellä meiltä postimerkkejä. Yritin selittää, että tarvitsemme paperin heti, emmekä ehdi odottaa sitä postitse. Tyttö yritti selittää, että kyseessä ovat jotkut ihme lääkäripostimerkit, eivät oikeat postimerkit, ja meidän pitää hakea niitä jostain toisesta paikasta. Seisoimme kohtuu hölmistyneinä luukulla, ei vaan mennyt jakeluun, että mitä me niillä postimerkeillä oikein tehdään. Sitten meidät vietiin takahuoneeseen ja paikalle saatiin lääkäri, joka puhui muutaman sanan englantia. Hän selitti, että meidän tulee hakea ne postimerkit, että meille voidaan kirjoittaa lääkärintodistus. Yritin siinäkin vielä selittää, että tarvitsemme sen alkuperäisen paperin, jonka lääkäri kirjoitti, mutta palattuamme takaisin postimerkkiemme kanssa ja odotettuamme kymmenisen minuuttia saimme paperin, johon postimerkit oli niitattu ja jossa ei todellakaan ollut lääkärin alkuperäistä sepustusta.
Menin takaisin tiskille valittamaan tytölle, ettei tämä ole ollenkaan se alkuperäinen paperi vaan jonkun toisen tohtorin muistiinpanoja (sen tohtorin, joka yritti auttaa minua ensimmäisessa paikassa). Siitä puuttui myös olennainen tieto toisen tohtorin suosittelemasta hoidosta ja painavien kantamuksien välttelystä jne. Tyttö käski meidät takaisin sairaalaan keskustelemaan Jannea hoitaneen tohtorin kanssa. Palasimme siis takaisin ensiapuklinikalle, pyysin saada tavata tohtori Vargasin ja taas alkoi lasin toisella puolella hirvea palatus ja pälätys ja hartioiden nostelu jne. Taas meidät kehotettiin jonnekin toisaalle ja olo alkoi jo olla hyvin turhautunut. Kyseinen paikka ei nimittäin millään tavalla näyttänyt sairaalan paikalta ja vuoroni tultua en oikein enää edes tiennyt, mitä olisin voinut tädille tiskin toiselle puolelle sanoa. Selitin siis asian alusta asti, miten meidät joka kerta lähetetään jonnekin muualle ja ainoa asia, jonka oikeasti tarvitsemme, on lääkärin vastaanotolla kirjoittama raportti. No, tämä täti sentään osasi sanoa, että ne raportit ovat sairaalan omaisuutta, eikä niitä anneta pois, eikä niistä saa edes kopiota. Säädettyämme tämän asian kanssa pari tuntia, saimme siis kuulla, että koko yrityksemme oli jo alusta asti tuhoon tuomittu.
Noh, katsotaan asian positiivista puolta:
1. Janne sai ilmaisen konsultoinnin lääkärillä, joka olisi tarjonnut hänelle kankkuruiskeen, ja saimme myös ilmaiseksi paketin buranaa
2. Tiedämme nyt, mistä saa lääkäripostimerkkejä, joita tarvitaan lääkärintodistusta varten, josta ei kuitenkaan ole ainakaan meille mitään hyötyä
3. Tiedämme, että seuraavan kerran kannattaa mennä suoraan yksityiselle.
Costa Rica kiittää ja kuittaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti