Hiljaiselo päättyy: kuulumisia Costa Ricasta

Täällä on nyt ollut jonkin verran hiljaiseloa, sillä nettiyhteys on toiminut vähintäänkin vaillinaisesti. Saa nähdä miten kuvien lataus onnistuu tähänkään postaukseen. Nyt olemme kuitenkin jo päässeet pois ötököiden keskeltä takaisin sivistyksen pariin. Viimeiset päivät Santa Cruzissa vietimme lähinnä mökissä puuhastellen omiamme, koska sukellus Costa Ricassa noiden kolmen kerran jälkeen ei tuntunut enää kovinkaan mielekkäältä ihan vaan sen takia, että näkyvyys oli niin huono, ja kaikki pimennyksissä pälyilevät hait jäisivät kuitenkin näkemättä. Päätimme jsiis ottaa viimeiset päivät Santa Cruzissa rennosti. Jannelle se tarkoitti työn tekoa, ja itse olin vakaasti päättänyt selättää tuhatsivuisen tiiliskiven. Parin päivän kuluttua hikikoppimme alkoi kuitenkin tuntua melko ahdistavalta, etenkin siksi, koska jostain syystä alueella oli useita sähkökatkoksia, ja meidän tapauksessamme sähkökatkos tarkoitti tietenkin hyvästejä vaatimattomalle tuulettimellemme, joka tähän asti oli kuitenkin onnistunut jonkin verran helpottamaan oloamme.

Päätimme siis lähteä katselemaan vähän ympäristöä. Olimme kyselleet Nooralta ja Elemeriltä, mistä löytyvät parhaat biitsit ja päätimmekin suunnata rannalle yhdeksi päiväksi. Vaikka ranta ei ollutkaan kuin 60 kilometrin päässä, kesti ajomatka sinne lähes puolitoista tuntia. Mireya oli pakannut meille mukaan korin, hedelmiä ja makuualustan ja kaupasta haimme vielä vähän kylmää juotavaa ja naposteltavaa.

Ele ja Noora olivat suositelleet meille Samara beachia tai Carrillo beachia. Matka kesti tosiaan lähes puolitoista tuntia. Saavuimme ensiksi Samaralle, joka oli täynnä turistiliikkeitä, matkamuistomyymälöitä ja niin edelleen. Ajelimme viisi kilometriä eteenpäin ja saavuimme Carrillolle, joka oli lähestulkoon tyhjä. Valkoiset hiekkarannat, palmuja jne. ja ainoastaan pari muuta ihmistä meidän lisäksemme. Jäimme siis viettämään rantapäiväämme sinne.

Janne lähti kuvailemaan rannalle ja itse jäin tekemään selvää tiiliskivestäni. Myöhemmin lähdimme vielä rannalle kävelylle, valokuvailimme rapuja, keräilimme simpukoita ja uimme. En ole kyllä ikinä uinut niin lämpimissä vesissä kuin täällä. Edes Thaimaassa vesi ei ollut näin lämmintä. Kaiken kruunasi vielä rannalle yhtäkkiä ilmestyneet kolme irtohevosta, jotka juoksentelivat ympäri rantaa. Tälläkin kertaa valokuvaaja oli valitettavasti vähän myöhässä…

Koska Santa Cruzissa alkoi aika käydä lopulta vähän pitkäksi, päätimme aikaistaa lähtöämme parilla päivällä ja ajella takaisin Cartagoon tulivuori Arenalin kautta. Costa Ricassa on yhteensä 12 tulivuorta, joista Arenal on aiemmin ollut aktiivisin ja on ulkonäöltään eniten tulivuoren näköinen. Viime vuosina Arenalilla ei ole ollut pahemmin toimintaa, mutta joskus 60-luvulla Arenalin purkaus oli aiheuttanut kuolinuhrejakin. Pari turistibussia oli jäänyt laavan alle, mutta paikallisia ei ilmeisesti hirveästi vahingoittunut.

Matka Santa Cruzista Arenalille kesti nelisen tuntia, sillä tiet olivat melko mutkaisia. Maisemat olivat kuitenkin melko hienot. Matkalla huomasi selkeästi, missä kohdin oli hyvät maisemat, sillä paikalle oli saman tien pystytetty ties minkälaista myyntikojua.

Saavuimme Fortunaan, josta olimme varanneet hotellimme, suunnilleen puoli kahden aikoihin. Tarkoituksenamme oli osallistua jonkinlaiselle retkelle. Itseäni kiinnostivat lähinnä ratsastus ja canopy, joka on jonkinlaista riippuliukua vaijereita pitkin viidakon keskellä. Koska olimme sen verran myöhään paikalla, emme enää saaneet yhden päivän comboa, jolloin hinta olisi ehkä ollut edullisempi, joten päädyimme ottamaan ainostaan yhden retken, joka kustansi 45 dollaria/naama ja ottaa ensimmäisen illan rennosti.

Hotellimme respa suositteli menemään Baldin kylpylään, joten päätimme lähteä sinne. Sisäänpääsy ja illallinen kustansivat yhteensä 35 dollaria, ja tarjolla oli monenlaista uima-allasta, eri lämpöisiä vesiä, kauniita maisemia jne.  Tällä retkellä ei ole vielä tähän asti tullut vastaan sellaista kokemusta, jota olisi täysin pitänyt hintansa arvoisena, mutta tämä reissu oli todellakin sellainen. Ainoa miinuspuoli oli säilytyslokeron lukosta velotettava käsittämätön hinta, mutta muuten kylpylä oli todellakin hintansa väärti. Ruoka ei kuitenkaan ollut mitään erikoista, mutta 10 dollarin hinta buffetista oli kuitenkin ihan ok.

Seuraavana aamuna jouduimme taas heräämään aikaisin, jotta ehtisimme ajoissa varaamallemme retkelle. Uskokaa tai älkää, mutta sain houkuteltua Jannen ratsastusretkelle ilman sen kummempia uhkailuja ja houkutteluja. Tässä vielä kuva todisteena.

Ratsastusretki oli todella upea. Ratsastimme tulivuoren juurella vaihtelevissa maastoissa ja puolivälissä menimme näköalapaikalle ihailemaan tulivuorta. Onnistuimme näkemään jopa tukaaneja, vaikka valokuvaan pääsivätkin vain lintujen takamukset. Kolmen tunnin retki kustansi 45 dollaria mieheen ja oli todellakin rahansa arvoinen. Vierailu Arenalissa oli todellakin tähänastisen reissun kohokohta.

Lähdimme ajelemaan Arenalista kohti Cartagoa vähän ennen puolta päivää. Olimme antaneet Googlemapsin valita reittimme tällä kertaa, mutta parin tunnin kuluttua jouduimme toteamana, että metsään mentiin. Jossain vaiheessa huomasimme, ettemme ole kartalla lainkaan, tie kapenee koko ajan ja nousee koko ajan ylemmäs vuoristoon. Olimme arvioineet matkan kestävän kolmisen tuntia, mutta kun kolmannen tunnin kohdalla jumituimme pitkään autoletkaan, jouduimme muuttamaan arviotamme. Seisoimme paikallamme yli tunnin ja jossain vaiheessa lähdin katsomaan, mikä oikein oli hätänä. Noin viidensadan metrin päässä vuoren rinteessä oli melko tiukka kurvi, johon kaksi rekkaa oli jumittunut yrittäessään ohittaa toisensa. Odottelimme tosiaan tunnin verran, ennen kuin tilanne selvisi ja liikenne alkoi taas rullata. Onneksi ei kuitenkaan ollut kiire.

Lähestyessämme San Josea navigointi petti meidät jälleen. Tällä kertaa navigoimme sekä Nokian että Googlemapsin avulla, mutta suunnistusta haittasi se, että kumpikin vehje osoitti eri reittiä. Jannella oli sen verran huonot kokemukset Nokian kartasta, joten turvasimme Googleen, joka kuitenkin ajatti meidät läpi San Josen todella ruuhkaisen keskustan. Cartagoon päästyämme tilanne ei ollut kovin paljoa parempi. Täällä osoitteet ovat melko tuntematon käsite, ja yritimme löytää perille Nooran uudelle asunnolle ”jokunen kortteli eteenpäin ja sitten vasempaan ja ehkä parin korttelin päästä oikeaan ” jne ohjeiden avulla. Kaiken lisäksi liittymämme, joka on kaikin puolin ollut todella huono valinta, päätti, ettei se halua toimia juuri tällä hetkellä. Noin kymmenen puhelun jälkeen onnistuimme kuitenkin ajamaan oikeaan paikkaan.