Ensimmäinen viikko Lontoossa

Saavuimme Lontooseen viideltä keskiviikkoaamuna ja aloimme selvittää tietämme kohti Cuffleyta, joka tulee olemaan kotimme ainakin jonkin aikaa. Aikataulumme oli kohtuu tiukka, sillä meidän piti selvitä asunnolle puoli yhdeksään mennessä, ennenkuin Charlesin tyttöystävä lähtee töihin. Ehdimme perille viisitoista yli kahdeksan, joten hyvin meni.

Asuinpaikkamme on siis Hertfordshiressa, reilu 30 mailia Lontoosta. Asumme täällä Jannen yhtiökumppanin Charlesin luona tällaisessa vaatimattomassa 1600 luvun maalaistalossa. Meillä on hallussamme kolmas eli ylin kerros. Talossa asuu Charlesin lisäksi hänen avovaimonsa Charlie ja tämän 16-vuotias poika Jake. Lisäksi meillä on täällä kissa ja 5-kuukautinen saksanpaimenkoiran pentu. Häslinkiä siis riittää.

Ensimmäiset päivät käytimme siihen, että yritimme saada kaikki käytännön asiat kuntoon. Prioriteettilistan kärjessä oli auton hankinta, sillä Charlesilla on ainoastaan kahdenistuttava auto ja Charlie on päivät töissä. Tarkoituksenamme oli hankkia joku pikkuinen roppana, maksimissaan 1000 puntaa. Googlettelimme autoja muutaman päivän ajan ja löysimme yhden mielenkiintoisen tapauksen 30 mailin päästä. Lähdimme katsomaan kyseistä löytöä, jonka myyntihinta oli 995 puntaa. Miehet kävivät koeajamassa ajokin, joka tuntui muuten olevan hyvä peli, mutta moottorissa tuntui olevan jotain vikaa. Myyjän kanssa sitten tingittiin hetki ja myyjä totesi, että voidaan tehdä niin, että maksatte satasen pantin ja he tutkivat ja korjaavat auton tai voimme ottaa sen suoraan 900 punnalla. Charles siinä sitten tuumasi, että joo, satasen pantti ei sinänsä paha ja auto saadaan korjattua, mutta jos hinta olisi jotain 600 puntaa, niin voisimme ostaa vähän niinkuin sian säkissä ja hoitaa auton itse kuntoon. Myyjä lähti siinä sitten keskustelemaan ja itse keskustelimme tahollamme, että kyseessä on sellainen löytä, että 800 punnalla voisimme sen ostaa. Käytetyistä autoista nyt ei muutenkaan tiedä ja voi olla, että kyse on vain jostain pikkujutusta. Myyjä sitten tuli siinä takaisin ja sanoi, että 700 puntaa olisi hinta, jos otatte heti. Naureskelimme siinä sitten partoihimme ja olimme keskustelevamme asiasta, vaikka käytännössähän kauppa oli jo tehty. Tällainen peli sieltä sitten lähti mukaamme

Pankkitilin kanssa ei sitten mennytkään ihan niin hyvin. Olimme jo lukeneet netistä, että pankkitilin saaminen voi olla kohtuullisen hankalaa, sillä sitä varten tarvitsemme todistuksen siitä, että asumme oikeasti siinä osoitteessa missä asumme. Charles teki meille vuokrasopimuksen, mutta se ei kuulema ollut tarpeeksi virallinen paperi, eikä pankkiiri suostunut avaamaan meille tiliä. Tarvitsisimme meidän nimellämme vesi- kaasu tai sähkölaskun, mikä ei ole kovin yksinkertaista, kun olemme alivuokralaisia. Katsotaan nyt, mitä tuleman pitää. Sen jälkeen yritimme metsästää jotain EN-numeroa ja sitten jotain vakuutusnumeroa, mutta kukaan ei oikeasti tiedä mistään mitään. Kaikki kehottavat vain menemään jonnekin tai soittamaan jonnekin, eikä langan päässäkään olevat ihmiset tiedä asioista sen paremmin. Mutta katsotaan nyt mitä tuleman pitää.

Ensimmäisen viikon saldo siis on: olemme hankkineet auton, tilanneet jonkun sairasvakuutusnumeron, saaneet puhelinliittymät, emme ole saaneet pankkitiliä, olemme varanneet ajan jonnekin keskusteluun, jonka seurauksena saadaan EN numerot, olemme syöneet terveellisesti (täällä ollaan tosi hiilihydraattivastaisia), yrittäneet kouluttaa koiraa ja sen sellaista. Ensi viikolla (tai ehkä jo tällä viikolla) lähden vähän tuulettumaan Lontooseen.. jee jee!

Viimeiset kuulumiset Australiasta

Postaaminen on vähän jäänyt pääasiassa siitä syystä, että kamera tai kameran johto lopetti yhteistyösopimuksensa, eikä enää suostu siirtämään kuvia koneelle. Ratkaisua ongelmaan yritetään löytää, mutta siihen saakka joudun postailemaan ilman valokuvia.

Sukellussafarin jälkeen vietimme siis vielä viikon Cairnsissa. Meillä oli aivan uskomattoman huono hostelli, joten nukkuminen jäi vähän vähille. Joko tyypit melusivat yöllä tai alottivat aamulla aikaisin meluamaan vessassa puhuen kovaäänisesti norjaa. Yhden päivän käytimmekin siihen, että etsimme vaihtoehtoista nukkumapaikkaa, mutta loppujen lopuksi olimme niin laiskoja, ettemme jaksaneetkaan vaivautua. Päätimme vain ottaa Brisbanesta vähän paremman hotellin, niin josko se kompensoisi yöunien menetyksen Cairnsissa.

Cairnsissa tavoitteena oli siis ottaa rennosti. Vietimme päivän uima-altaalla, toisen puistossa kirjoja lukien. Vuokrasimme myös auton pariksi päiväksi ja toisena päivänä ajoimme Australian pohjoisosaan ihmettelemään sademetsiä Cape Tribulationissa ja toisena päivänä ajoimme Kurandan kylään, jossa kävimme pienessä eläintarhassa, jossa pääsi paijaamaan koaloita ja kenguruita. Pitäähän Australiassa nyt ne sentään nähdä. Cape Tribulation ei ollut mitenkään erikoinen paikka. Kävimme pällistelemässä parit rannat, joilla ei kuitenkaan krokotiilien takia saanut uida, syömässä kotitekoista jäätelöä ja ajoimme illalliselle Port Douglasiin, joka vaikutti olevan varakkaiden ihmisten matkakohde. Kurandan reissu oli paljon vaikuttavampi. Jätimme väliin must turistinähtävyydet, kuten Skytrailin ja käppäilimme sen sijaan katsomaan taas yhtä hienoa vesiputousta (valitettavasti kuvat ovat tietenkin kamerassa, joten ei nyt pysty laittamaan niitä). Kurandassa oli muutenkin mukava tunnelma. Paljon paikallista käsityötä, paljon erilaisia pikkukojuja, kapeita kujia ja yksilöllisiä ravintoloita jne. Unohtamatta tietenkään koaloita ja kenguruita.

Cairnsista lensimme sitten Brisbaneen viimeisiksi päiviksi. Hotellimme oli ihan ok ja hyvällä paikalla. Ensimmäisenä iltana yritimme mennä hotellin ravintolaan syömään, sillä joka paikassa mainostettiin jotain lauantaispesiaalia. Ensiksi odotimme viitisen minuuttia, että tarjoilija ylipäätään huomasi meidät ja saattoi pöytään. Tämän jälkeen kysyimme lauantaispesiaalista, ja tarjoilija alkoi selittää, ettei se ole voimassa, koska se onkin nykyään perjantaispesiaali. Kysyin sitten, että onkohan jotain lauantaitarjousta sitten voimassa ja tarjoilija alkoi selittää kaiken mahdollisen kaikkien muiden päivän tarjouksista. Huonosta palvelusta hermostuneena tokaisin, etten ole kiinnostunut keskiviikon tarjouksista vaan lauantain tarjouksista ja on se kumma juttu, kun joka paikassa mainostetaan lauantaitarjousta ja täällä sitä ei yhtäkkiä ole. Tyttö kertoi, että mainokset on otettu pois, joten kävelin respaan tarkistamaan asian. Siellähän oli iso juliste, jossa mainostettiin lauantaispesiaalia. Kysyin sitten respan tädiltä vuorostani, että mikäs juttu tämä on kun tuollaiset mainokset seinässä, eikä ravintolan tyttö tunnu tietävän siitä mitään. Respan tyttö tuli sitten kaveriksi ja kohta tarjoilija ja respa keskustelivat kohtuu kovaäänisesti siitä, mikä on voimassa ja mikä ei.. Katseltuamme heidän kiistelyä viitisen minuuttia päätimme äänestää jaloillamme, totesimme että "forget it, we go somewhere else" ja jätimme tytöt kinastelemaan keskenään. Onneksi hotellin läheisyydestä löytyi kohtuullisen iso ruokabasaari, vai miksi sitä nyt kutsutaan, kun joen äärellä on vieri vieressä erilaisia pikku ruokakojuja. Saimme siis sentään vatsamme täyteen ja paluumatkalla saimme vielä hyvät maisemat, kun kuljimme takaisin hotellille joen vartta pitkin.

Seuraavana päivänä ajelimme Gold Coastille, jossa Jannella oli yksi työhön liittyvä tapaaminen. Tapaamisen jälkeen ajelimme pitkin Gold Coastia ja pysähtelimme välillä meren rantaan katselemaan maisemia. Jäimme Surfer's Paradiseen lounaalle. Gold Coast oli kyllä aivan upea paikka ja Surfer's Paradise kiva paikka shoppailla, ihailla merta, käydä biitsillä (jos siis olisi käynyt) ja löysimme myös hyvät Fish and Chipsit viidellä dollarilla. Gold Coast on siis isompi alue ja alueelle tuntui olevan ominaista hienot talot, tekokanavat ja niiden äärelle rakennetut vieläkin hienommat talot, kalliit veneet ja surffaus. En panisi hanttiin, jos joku käskisi minut asumaan sinne.

Koska Brisbane ei ollut mitenkään erityisen turistinähtävä paikka, lähdimme kolmantena päivänä ajelemaan Brisbanesta pohjoiseen kohti Australia Zoota. Australia Zoo on kuulema yksi must see jutuista Brisbanessa ja se on Steve Irwinin (krokotiilimies) perheen omistuksessa ollut eläintarha. Eläintarha on ehkä siksi niin suosittu, ettei se ole ihan normaali eläintarha, jossa eläimiä pällistellään häkeissä. Tässä eläintarhassa oli erilaisia esityksiä, ja yleisö pääsi katsomaan ja kuulemaan eläintenhoitajien rutiineja. Afrikkapuolella kirahvit, seeprat ja sarvikuono laidunsivat isolla savannilla, tiikeripalatsissa tiikereitä harjoitetaan päivittäin, jotta niiden lihakset pysyvät kunnossa jne. Täälläkin pääsimme taputtelemaan koaloita ja kenguruja ja ihmiset käytännössä kävelivät niiden keskellä. Joku olikin maininnut, ettei Australia Zoo ole mikään eläintarha vaan ennemminkin luonnonpuisto tai joku muu sellainen. Näimme myös tasmanian paholaisia, kojootteja, vompatteja ja valikoiman Australian myrkyllisimpiä käärmeitä. Eläintarha toimii ilmeisesti aika paljon myös hyväntekeväisyyden varassa, sillä jokaista esitystä tai näytöstä seurasi palopuhe siitä, miten yleisön lahjoitukset käytetään lyhentämättöminä eläinten hoitoon tai esimerkiksi tiikereiden suojeluun.

Illalla ajelimme sitten kotiin ja yritimme järjestää kamamme niin, ettemme joutuisi maksamaan ylikiloja. Seuraavana päivänä oli tiedossa 22 tuntia istumista lentokoneessa. Jee jee....Kaiken kaikkiaan Australia täytti kyllä odotukset. Mikään vierailemistamme paikoista ei ollut sellainen, jonne ei voisi mennä toiste ja asumiskohteena Aussit kyllä kiinnostaa, vaikka hintataso on melko korkea. Ilmeisesti palkkatasokin on jonkin verran korkeampi, sillä paikalliset eivät tunnu valittavan. Brisbane tai Queensland ylipäätään olivat myös ilmastonsa puolesta erittäin hyvät, vaikka esimerkiksi Brisbanessa on jonkin verran tulvia ja Cairnsissa lämpötilat nousevat kesällä turhan korkeiksi. Mutta käymään pitää ainakin ehdottomasti mennä vielä uudestaan!

Hui, hai!

Terveiset Cairnsista! Aurinko paistaa ja lämpötila on suunnilleen 25 astetta. Janne valittelee, että tuuli (pienellä t:llä) on liian kylmä, mutta minun näkökulmasta olemme palanneet taas shortsikeleihin. Cairnsissa meillä on tarkoitus olla 10 päivää, joista kolme olemme sukeltamassa. Sukeltamaan lähdimmekin heti tuloamme seuraavana päivänä. Olimme varanneet netistä kolmen päivän liveboardin, johon sisältyi 10 sukellusta. Homma vähän arvelutti, sillä lämpötilan kerrottiin olevan vain 22 astetta. Laivalla ei ole tarjolla kuin lyhytlahkeisia märkäpukuja (hihat sentään pitkät) ja koska lähetimme omat kamamme kotiin, ei lämmintä vaatetusta ollut tiedossa. Koska itselläni tuota lämpökerrosta löytyy jonkin verran, en ollut kovin huolissani, mutta koska Jannelle ei ole rasvakerrosta siunaantunut, mietimme, miten Janne saataisiin pidettyä lämpimänä.

Cairns Esplanade

Kiertelimme parit sukelluskeskukset ja löysimme yhdestä keskuksesta lycrahousut, joissa oli fleecekerros. Housut olisivat ihan käyttökelpoiset myöhemminkin, joten kaupat tuli. Kovin lämpimiä sukelluksia ei olisi siltikään tiedossa, mutta ainakin välittömältä hypotermialta vältyttäisiin.

Torstaiaamuna lähdimme kohti Kangaroo Exploreria, joka on Cairns Diving Centerin liveboard alus. Koska alus seilaa suunnilleen koko ajan Great Barrier Reefillä, viedään matkustajat sinne saman firman päiväveneillä. Matka kesti pari tuntia ja oli sen verran pomppuinen, että puolet matkustajista kurkottelivat laivan reunojen yli ruokkien kaloja. Itse olen jo sen verran oppinut, että matkapahoinvoinnin välttää parhaiten nukkumalla koko matkan, joten tuhisin iloisesti yli pahimman aallokon.

Kangaroo Explorer oli laivana hieno, mutta kaikki muu tuntuu mättävän. Ehkä me ollaan totuttu liian hyvälle, kun ollaan sukellettu eri paikoissa, mutta palvelun puolesta tämä firma tuntuu kuuluvan pohjasakkaan. Kun normaalisti laivoilla on apupoikia, jotka auttavat välineitä päälle ja auttavat ylös vedestä, ottavat vastaan räpylöitä jne, täällä henkilökuntaa kiinnostaa enemmän oman rusketuksen hankkiminen ja allekirjoituksien kerääminen joka välissä. Laivassa on kaiken lisäksi moottori rikki ja se on seisonut samalla riutalla jo viimeiset kaksi viikkoa.

Team JH

Janne oli valmis lähtemään kotiin jo ensimmäisen sukelluksen jälkeen, sillä horkka iski jo puolen tunnin jälkeen. Yritimme keksiä keinoja kylmyyden hallitsemiseksi ja kolmannesta sukelluksesta eteenpäin Janne on sukeltanut kaksi pukua päällekkäin. Näkyvyys on ollut ainoastaan kohtuullinen ja kun normaalisti oppaan palvelut kuuluvat hintaan, täytyy täällä maksaa erikseen, mikäli haluaa Divemasterin mukaan sukellukselle. Muutenhan kyseistä apua ei tarvitsisi, mutta kun kompassi lähetettiin kotiin, on suunnistus melko hankalaa. (Kyseistä palvelua emme siis kuitenkaan ottaneet, mutta ollaan sitten oltu eksyksissä ja rankasti, mutta mikäpä siinä, kun maisemat ovat hyviä).

Kivikala

Olimme siis varanneet kahden yön matkan ja ensimmäisen illan yösukelluksen jälkeen Janne oli ihan vakuuttunut, että olemme tehneet elämämme suurimman virheen, kun varasimme kyseisen matkan ja että tämä on varmaan huonosti organisoiduin laiva, jolla olemme koskaan olleet ja vesi on ihan liian kylmää ja flunssa iskee ja niin edelleen. Seuraavana päivänä alkoi kuitenkin vähän valoa pilkottamaan, kun vaihdoimme sukelluspaikka. Löysimme muutaman hienon swim-thrun, näimme ensimmäiset haimme, kolmijalkaisen kilpparin jne. Kahden puvun taktiikka tuntuu myös auttavan, eikä kylmä iske niin helposti. Olimme kuitenkin jonkin verran pettyneitä sukelluspaikkoihin, sillä olimme odottaneet Great Barrier Reefiltä vähän jotain muuta.

Iskä/äippä Sweetlips

Baby sweetlips

Nudibranc

Noh, toisena päivänä laivan moottori saatiin vihdoin kuntoon ja sitten alkoikin tapahtua.

Kävimme läpi normaalin briiffin, missä esiteltiin sukelluspaikka ja mitä siellä saattaa näkyä. Sukelsimme veteen ja aloimme suunnata kohti riuttaa. Olin ehtinyt sukeltaa viitisen minuuttia kun bongasin ensimmäisen hain. Onneksi oli kamera mukana, niin sain kuin sainkin huonon kuvan kaukana uivasta haista. Tässä vaiheessa huomasin, että kameran akku näyttää tyhjää. Sukelsimme taas eteenpäin ja kohta syvyydessä näkyy toinen hai. Yritän huitoa Jannelle, että nyt näkyy nyt näkyy, mutta herra tuntui olevan kiinnostuneempi kuolleesta korallista. Itse säntäsin hain perään ja yritin saada sitä osumaan kameraani. Nooh, sukellus jatkui, Janne oli vielä ihan haiton ja (minun mielestäni) ilmeisen hapan, koska ei vielä ollut onnistunut bongaamaan mitään hienoa. Jatkoimme sukeltelua ja yritimme päästä riuttaseinämä toiselle puolelle, missä piti olla hiekkakenttä ja paljon kilppareita. Sukeltelimme eteenpäin ja korallimeri näytti jatkuvan loputtomiin. Kaiken lisäksi aloimme olla sen verran pinnassa, että tankit hipoivat jo pintaa. Yhtäkkiä tulimme sellaiseen kohtaan, että emme enää päässeet eteenpäin, sillä olimme niin matalalla ja allamme oli pelkkiä koralleja, niin että olimme mahoistamme kiinni koralleissa. Tässä vaiheessa alkoi tietenkin vähän hermostuttamaan, sillä monet koralleista voivat olla joko myrkyllisiä tai sitten ne voivat olla polttavia tai jotain muuta kivaa. Aloin räpiköidä tietäni takaisin vähän turhankin vauhdilla, sillä Janne kertoi myöhemmin, että hänellä oli vaikeuksia pysyä perässä kun pistin vitosvaihteen päälle. Matka kuitenkin tyssäsi siihen, kun huomasin katsovani haita silmästä silmään. Mitä ihmettä? Syvyyttä oli ehkä juuri ja juuri 2 metriä. Vietimme hiljaisen hetken hain kanssa, joka sitten totesi, ettei taida haluta leikkiä itsensä kokoisen kaverin kanssa, vaan lähtee mieluummin etsimään ruokaa toisesta suunnasta. Tässä vaiheessa Jannekin ehti paikalle bongaamaan kaverin. Itsekin tokenin hämmästyksestä sen verran, että sain kaivettua kamerani esiin ja suuntaamaan sen oikeaan kohtaan.

Ensimmäinen haibongaus

toisella ja kolmannella kerralla oltiin jo näin lähellä

Noh, hain kohtaamisesta selvittyämme lähdimme suuntaamaan kohti laivaa, joka näytti olevan kohtuullisen kaukana ja tietenkin ihan väärässä suunnassa. Onneksi ilmaa oli kuitenkin jäljellä vielä puoli tankillista. Tietenkin meillä oli vastassamme kunnon virtaukset, joten maisemien sijasta keskityimme potkimaan. Potkittuamme aikamme ajattelimme olevamme jo melko lähellä laivaa, sillä pystyimme kuulemaan laivan äänen. Näkyvyyttä oli vain kymmenisen metriä, joten emme nähneet laivaa, mutta arvelimme olevamme oikeassa suunnassa. Käännyimme yhden kiven ympäri, sillä se näytti samalta kuin yksi, jonka olimme menomatkalla ohittaneet. Laivan äänikin kuului koko ajan lähempänä, joten ajattelimme, että melko lähellä ollaan. Virtaa vastaan potkiminen oli selkeästi ottanut voimille, sillä huomasin ilman alkavan olevan lopuillaan, joten rupesimme tekemään safety stopia. Toisen minuutin kohdalla paikalle uiskenteli jälleen kerran hai, joka alkoi uida ympyrää (onneksi ei sentään meidän ympärillä. Hai oli onneksi sen verran pieni, ettei me oltaisi muutenkaan kelvattu sen ruuaksi). Hai kuitenkin pyöri ympyrää allamme, ja koska se näytti niin hauskalta, lähdimme uimaan ympyrää sen kanssa (toivoen lähinnä saavamme siitä hyviä kuvia). Koska hai ei näyttänyt kyllästymisen merkkejä, päätimme jättää sen uimaan ympyräänsä, sillä ilmamme alkoi olla sen verran lopussa, että oli aika nousta ylös. Pinnalla huomasimme, että laivalle on vähintään 300 metrin uintimatka, ja pakko sanoa, ettei ajatus allamme uivasta/uivista haista ollut hirveän mukava, kun yritimme uida takaisin laivalle.

Neljännellä kerralla hai kierteli alapuolellamme 3 minuutin safetystopin ajan. Onneksi se oli melko pieni...Siis s hai, ei safety stop

Mutta loistava sukellus kaiken kaikkiaan. Neljä haita samalla sukelluksella (valkoevähai) ja viisi haita yhdelle päivälle (bambuhai + valkoevät) Kyseinen sukelluspaikka oli muutenkin todella hyvä verrattuna niihin, missä olimme aiemmin sukeltaneet. Tätä nyt saattaisi jopa voida kutsua great barrier reefiksi <3

Seuraavana päivänä hyvä tuurimme vain jatkui. Hyppäsimme veteen puoli seitsemän aikaan aamulla, ja löysimme useamman nukkuvan hain ihan läheltä laivaamme.

Seuraavana aamuna hait olivat vielä nukkumassa, kun päästiin veteen. Mietin, että olisiko pitänyt pistää Janne poseeraamaan tuohon viereen, mutta todettiin, ettei nukkuvaa haita ehkä kannata häiritä.

Bongattiin myös pikkuinen rausku

Great Barrier Reefillä oli myös todella paljon kilpikonnia. Kilpparit tuntuivatkin olevan useammalle sukeltajalle se "must see" juttu. Itse olin paljon enemmän innoissani haista ja korallikaloista

Kilppari

Korallikala

Pari lisää

Laivan alla aikaansa vietteli kohtuullisen julman näköinen Giant Barracuda, Harry. On kuulema normaali vieras tässä sukelluskohteessa. Itse päätin sen hampaat nähtyäni pysytellä kauempana...

Vihdoinkin Australiassa

Pahoitteluni blogihiljaisuudesta, mutta vaikka meillä on käytössä netti ns. hätätapauksia varten, on se kuitenkin liian hidas lataamaan kuvia blogiin. Saatiin vasta nyt aikaiseksi etsiä julkinen ilmainen netti, sillä meidän hostellissamme sellaista ei valitettavasti ole.


Mutta tosiaan, viimeiset päivät Uudessa Seelannissa vietimme Aucklandissa ja Christchurchissa. Auckland oli yllättävän aasialainen kaupunki ja keskustassa ajaminen oli yksinkertaisesti kamalaa. Kaupungista ei sinänsä jäänyt paljoa kerrottavaa, mutta kaupungissa on hieno vuori, Mt. Eden, jonka päältä on hyvät panoramanäköalat koko kaupungin yli. Aucklandissa oli muutenkin tarkoitus lähinnä tavata ihmisiä. Itse kävin kahvilla koulukaverin kanssa ja Jannella oli pari bisnestapaamista.

Mt Edenin kraateri

Auckland Mt Edeniltä katsottuna

Lisää Eden-maisemia

Skytower

 Lensimme Christchurchiin torstaina pariksi päiväksi, niin tuli myös käytyä pikaisesti eteläsaarella. Christchurch oli sinänsä ihan mielenkiintoinen kohde, sillä kaupunki kärsi pahasti maanjäristyksessä joskus viime vuoden puolella, ja iso osa keskustaa oli suljettu uudelleenkorjauksien vuoksi. Korjausalueen laitamille oli perustettu konttikylä, johon yrittäjät olivat siirtäneet liiketilansa. Paikka oli jo nähtävyys sinänsä, sillä harvoin tulee nähtyä konteista rakennettua kauppakeskusta. Muuten Christchurchista ei jäänyt liiemmin kerrottavaa – kylmempää kuin pohjoissaarella, eikä kovin paljon nähtävää.

Kaupungin tuhoutunutta keskustaa

Lisää tuhoutunutta keskustaa

Konttikauppakeskus

Käytiin lampaannahkatuotteita valmistavassa tehtaassa ja ostettiin Hannalle uudet kengät talvea varten. 

 

Janne syö "Kiwikakkaa"

Lauantaiaamuna heräsimme neljältä aamuyöllä, kärräsimme itsemme lentokentälle ja lensimme Sydneyyn. Keli ei valitettavasti ollut mitenkään mukava – melko viileää ja satoi vettä. Lämpötila tuntui kuitenkin olevan vähän korkeampi kuin Uudessa Seelannissa, ja itse asiassa vesisadekaan ei haitannut ainakaan ihan hirveästi, sillä kaupunki vakuutti meidät jopa vesisateessa.

Sydneyssä tarkoituksenamme oli katsella kaupunkia ja tavata vanhaa perhetuttuamme Tuulia, joka on asunut Australiassa jo kuutisen vuotta. Kaveri pääsi töistä kuitenkin vasta kuuden jälkeen illalla, joten meillä oli päivä aikaa tutustua kaupunkiin itsenäisesti. Ensimmäisenä suuntasimme Centraliin ja etsimme paikan, jonne saamme matkatavaramme säilytykseen. Jotenkin yllättäen keskusjuna-asemalla ei ollut säilytyslokeroita, joten jouduimme raahaamaan laukkuja perässämme jonkin aikaa, ennen kuin löytyi paikka, joka otti laukkuja säilytykseen.

Sydneyssä yllätti ihan ensimmäisenä hintataso: lentokenttäkuljetus maksoi 15 euroa, mikä ei kyllä sinänsä ole mitenkään epänormaali hinta. Julkisen liikenteen päivälipun hinta sen sijaan yllätti, sillä 30 dollaria tuntui äkkiseltään melko paljolta. Saattoi kyllä olla, että siihen hintaan sisältyi myös lentokenttäkuljetus. Päätimme kuitenkin säästää rahan ja ulkoiluttaa jalkojamme pitkästä aikaa ihan kunnolla. Seuraava shokki koettiin tietenkin matkatavarasäilytyksessä, kun yhden laukun säilytyksestä jouduttiin maksamaan 15 dollaria. Isä jo mainitsi suunnilleen viikko sitten, että kumma juttu, että napistaan jostain parin kympin maksuista, mutta sitten valittamatta pulitetaan 170 dollaria Taru sormusten herrasta –kierroksesta. Nooh, kaikki on suhteellista. Joistakin asioista ei vain halua maksaa.

Opaskirjoista olimme bonganneet, että Centralin lähellä pitäisi olla parit markkinat/tori, joten kävelimme ensiksi sinne. Market City oli kolmekerroksinen kauppakeskus, joka myi jonkin verran Outlet-tavaraa ja siellä täällä oli jotain pieniä kojuja. Se ei kuitenkaan vastannut käsitystämme markkinoista/torista, joten vähän pettyneinä lähdimme etsimään seuraavaa kohdetta, joka löytyikin kyseisen keskuksen alakerrasta. Paddy’s market oli Hannan unelmapaikka. Kyseessä oli käytännössä basaari, joka myi kaikenlaista tavaraa matkamuistoista feikkilaukkuihin. Ja tinkiminen oli mahdollista. Selkeästi taito on jonkin verran ruosteessa, kun Jannen takista ei tingattu 25 prosenttia enempää, mutta ihan ok silti. Mukaan tarttui myös jonkin verran matkamuistoja ja Ipad-lisätarvikkeita. Marketissa olisi saanut vietettyä pidemmänkin aikaa, mutta koska Uggit ostettiin jo Uudesta Seelannista ja matkalaukut natisevat jo nyt liitoksistaan, päätimme tyytyä muutamaan tuliaispaitaan ja jääkaappimagneettiin. Paddysilta kävelimme Chinatownin läpi Harbouriin ja matkalla bongasimme muutaman mielenkiintoisen linnun (Ibis) ja italialaisen miehen, joka oli muuttanut Ausseihin ja jolla oli suomalainen tyttöystävä. 

Paddy's market

Harboursidelta kävelimme George-streetille, joka vaikutti olevan melko kallis ostoskatu. Tarkoituksenamme oli ostaa Jannelle uusi Mac, sillä olisimme saaneet Tax Free –palautukset, mutta Jannen haluamaa konetta sai vain tilaustuotteena ja toimitusaika oli kolme viikkoa, mikä olisi mennyt liian tiukille. Jäi siis kone hankkimatta. George streetiltä lompsimme kohti Centralia, josta Tuuli poimi meidät mukaamme.

Tuuli asuu ”rikkaiden” asuinalueella CooGeella (lausutaan Gucci), mikä on biitsialuetta. Bondillekaan ei ollut kovin pitkä matka. Sunnuntaina ajelimme ympäri rantoja, mutta koska keli oli melko vetinen, ei Bondikaan näyttänyt parhaita puoliaan. Jokunen ihminen oli kuitenkin uskaltautunut uimaan, vaikka lämpötila oli vain 15 astetta. Veden lämpötila oli kuitenkin 19. Maisemakierrokselta ajelimme juhlimaan Tuulin kaverin synttäreitä muutamaksi tunniksi. Synttäreiltä ajelimme ruokakaupan kautta kotiin kokkaamaan mustikkapiirakkaa, sillä illalla oli tarkoitus mennä käymään kirkossa, ja kirkon jälkeen tarjolla olisi nyyttäri-illallinen. Päätimme siis viedä paikalle jotain perisuomalaista. Valitettavasti meillä ei ollut aikaa tehdä piirakkapohjaa itse, joten ostin jonkun valmispohjan, ja täytyy sanoa, että kumikin olisi varmaan maistunut paremmalta. Onneksi paikalliset eivät tajunneet, ettei piirakka oikein ollut sitä, mitä se olisi voinut olla, ja söivät ihan hyvällä ruokahalulla.

Piirakkaa leipomassa. Kun kaulinta ei löydy, täytyy ottaa mielikuvitus käyttöön

Bondi Beach

Rantaleijonat Bondi Beachilla

Maanantaina teimme toisen maisemakierroksen rannoilla ja tällä kertaa kelikin oli aurinkoinen. Kävimme panoramapuistossa ottamassa kuvia Sydneystä ja ajelimme johonkin kauppakeskukseen etsimään tuliaisia Tuulin kummitytölle. Illalla meillä oli tarkoitus mennä katsomaan valoshowta Sydneyn keskustaan, mutta väsymys iski ja tyydyimme katsomaan tyhmiä tv-ohjelmia sohvalle. Vividiin ehdimme kuitenkin seuraavana iltana ja kävimme myös katsomassa Royal Gardenia, missä ihmiset lenkkeilivät ja urheilivat Personal Trainereiden kanssa. Tuuli mainitsikin, että Ausseissa ihmiset hoitavat kuntoaan melko tehokkaasti, sillä rannalla vietetään niin paljon aikaa, että rantakuntoa pitää pitää yllä.

Vähän aurinkoisempi Bondi Beach

Sydney

Yhdestä kaupasta löytyi mielenkiintoinen paita. Teksti oli kyllä täynnä kirjoitusvirheitä ja annoimme palautetta myyjille. Tuotteet tulevat kuulema liikeen omilta suunnittelijoilta (ausseja) ja aikoivat laittaa viestiä eteenpäin.

Kuva Royal Gardenista. Oopperatalo ja kävelysilta

Vivid-valoshow

Lisää Vividiä

Sydney vaikutti kaiken kaikkiaan tosi mukavalta paikalta, joskin melko kalliilta. Kaupunki on myös melko iso, joten ilman omaa autoa liikkuminen vie paljon aikaa. Sateesta huolimatta kaupunki vakuutti meidät, eikä olisi yhtään hullumpi ajatus asua Sydneyssä. Koska kylmää ilmaa on kärsitty jo reilu pari viikkoa, päätimme ottaa loppuaikamme Australiassa loman kannalta, ja varasimme lennot Cairnsiin, jossa sään pitäisi olla vähän parempi. Kuulemisiin siis Cairnsista.