Hui, hai!

Terveiset Cairnsista! Aurinko paistaa ja lämpötila on suunnilleen 25 astetta. Janne valittelee, että tuuli (pienellä t:llä) on liian kylmä, mutta minun näkökulmasta olemme palanneet taas shortsikeleihin. Cairnsissa meillä on tarkoitus olla 10 päivää, joista kolme olemme sukeltamassa. Sukeltamaan lähdimmekin heti tuloamme seuraavana päivänä. Olimme varanneet netistä kolmen päivän liveboardin, johon sisältyi 10 sukellusta. Homma vähän arvelutti, sillä lämpötilan kerrottiin olevan vain 22 astetta. Laivalla ei ole tarjolla kuin lyhytlahkeisia märkäpukuja (hihat sentään pitkät) ja koska lähetimme omat kamamme kotiin, ei lämmintä vaatetusta ollut tiedossa. Koska itselläni tuota lämpökerrosta löytyy jonkin verran, en ollut kovin huolissani, mutta koska Jannelle ei ole rasvakerrosta siunaantunut, mietimme, miten Janne saataisiin pidettyä lämpimänä.

Cairns Esplanade

Kiertelimme parit sukelluskeskukset ja löysimme yhdestä keskuksesta lycrahousut, joissa oli fleecekerros. Housut olisivat ihan käyttökelpoiset myöhemminkin, joten kaupat tuli. Kovin lämpimiä sukelluksia ei olisi siltikään tiedossa, mutta ainakin välittömältä hypotermialta vältyttäisiin.

Torstaiaamuna lähdimme kohti Kangaroo Exploreria, joka on Cairns Diving Centerin liveboard alus. Koska alus seilaa suunnilleen koko ajan Great Barrier Reefillä, viedään matkustajat sinne saman firman päiväveneillä. Matka kesti pari tuntia ja oli sen verran pomppuinen, että puolet matkustajista kurkottelivat laivan reunojen yli ruokkien kaloja. Itse olen jo sen verran oppinut, että matkapahoinvoinnin välttää parhaiten nukkumalla koko matkan, joten tuhisin iloisesti yli pahimman aallokon.

Kangaroo Explorer oli laivana hieno, mutta kaikki muu tuntuu mättävän. Ehkä me ollaan totuttu liian hyvälle, kun ollaan sukellettu eri paikoissa, mutta palvelun puolesta tämä firma tuntuu kuuluvan pohjasakkaan. Kun normaalisti laivoilla on apupoikia, jotka auttavat välineitä päälle ja auttavat ylös vedestä, ottavat vastaan räpylöitä jne, täällä henkilökuntaa kiinnostaa enemmän oman rusketuksen hankkiminen ja allekirjoituksien kerääminen joka välissä. Laivassa on kaiken lisäksi moottori rikki ja se on seisonut samalla riutalla jo viimeiset kaksi viikkoa.

Team JH

Janne oli valmis lähtemään kotiin jo ensimmäisen sukelluksen jälkeen, sillä horkka iski jo puolen tunnin jälkeen. Yritimme keksiä keinoja kylmyyden hallitsemiseksi ja kolmannesta sukelluksesta eteenpäin Janne on sukeltanut kaksi pukua päällekkäin. Näkyvyys on ollut ainoastaan kohtuullinen ja kun normaalisti oppaan palvelut kuuluvat hintaan, täytyy täällä maksaa erikseen, mikäli haluaa Divemasterin mukaan sukellukselle. Muutenhan kyseistä apua ei tarvitsisi, mutta kun kompassi lähetettiin kotiin, on suunnistus melko hankalaa. (Kyseistä palvelua emme siis kuitenkaan ottaneet, mutta ollaan sitten oltu eksyksissä ja rankasti, mutta mikäpä siinä, kun maisemat ovat hyviä).

Kivikala

Olimme siis varanneet kahden yön matkan ja ensimmäisen illan yösukelluksen jälkeen Janne oli ihan vakuuttunut, että olemme tehneet elämämme suurimman virheen, kun varasimme kyseisen matkan ja että tämä on varmaan huonosti organisoiduin laiva, jolla olemme koskaan olleet ja vesi on ihan liian kylmää ja flunssa iskee ja niin edelleen. Seuraavana päivänä alkoi kuitenkin vähän valoa pilkottamaan, kun vaihdoimme sukelluspaikka. Löysimme muutaman hienon swim-thrun, näimme ensimmäiset haimme, kolmijalkaisen kilpparin jne. Kahden puvun taktiikka tuntuu myös auttavan, eikä kylmä iske niin helposti. Olimme kuitenkin jonkin verran pettyneitä sukelluspaikkoihin, sillä olimme odottaneet Great Barrier Reefiltä vähän jotain muuta.

Iskä/äippä Sweetlips

Baby sweetlips

Nudibranc

Noh, toisena päivänä laivan moottori saatiin vihdoin kuntoon ja sitten alkoikin tapahtua.

Kävimme läpi normaalin briiffin, missä esiteltiin sukelluspaikka ja mitä siellä saattaa näkyä. Sukelsimme veteen ja aloimme suunnata kohti riuttaa. Olin ehtinyt sukeltaa viitisen minuuttia kun bongasin ensimmäisen hain. Onneksi oli kamera mukana, niin sain kuin sainkin huonon kuvan kaukana uivasta haista. Tässä vaiheessa huomasin, että kameran akku näyttää tyhjää. Sukelsimme taas eteenpäin ja kohta syvyydessä näkyy toinen hai. Yritän huitoa Jannelle, että nyt näkyy nyt näkyy, mutta herra tuntui olevan kiinnostuneempi kuolleesta korallista. Itse säntäsin hain perään ja yritin saada sitä osumaan kameraani. Nooh, sukellus jatkui, Janne oli vielä ihan haiton ja (minun mielestäni) ilmeisen hapan, koska ei vielä ollut onnistunut bongaamaan mitään hienoa. Jatkoimme sukeltelua ja yritimme päästä riuttaseinämä toiselle puolelle, missä piti olla hiekkakenttä ja paljon kilppareita. Sukeltelimme eteenpäin ja korallimeri näytti jatkuvan loputtomiin. Kaiken lisäksi aloimme olla sen verran pinnassa, että tankit hipoivat jo pintaa. Yhtäkkiä tulimme sellaiseen kohtaan, että emme enää päässeet eteenpäin, sillä olimme niin matalalla ja allamme oli pelkkiä koralleja, niin että olimme mahoistamme kiinni koralleissa. Tässä vaiheessa alkoi tietenkin vähän hermostuttamaan, sillä monet koralleista voivat olla joko myrkyllisiä tai sitten ne voivat olla polttavia tai jotain muuta kivaa. Aloin räpiköidä tietäni takaisin vähän turhankin vauhdilla, sillä Janne kertoi myöhemmin, että hänellä oli vaikeuksia pysyä perässä kun pistin vitosvaihteen päälle. Matka kuitenkin tyssäsi siihen, kun huomasin katsovani haita silmästä silmään. Mitä ihmettä? Syvyyttä oli ehkä juuri ja juuri 2 metriä. Vietimme hiljaisen hetken hain kanssa, joka sitten totesi, ettei taida haluta leikkiä itsensä kokoisen kaverin kanssa, vaan lähtee mieluummin etsimään ruokaa toisesta suunnasta. Tässä vaiheessa Jannekin ehti paikalle bongaamaan kaverin. Itsekin tokenin hämmästyksestä sen verran, että sain kaivettua kamerani esiin ja suuntaamaan sen oikeaan kohtaan.

Ensimmäinen haibongaus

toisella ja kolmannella kerralla oltiin jo näin lähellä

Noh, hain kohtaamisesta selvittyämme lähdimme suuntaamaan kohti laivaa, joka näytti olevan kohtuullisen kaukana ja tietenkin ihan väärässä suunnassa. Onneksi ilmaa oli kuitenkin jäljellä vielä puoli tankillista. Tietenkin meillä oli vastassamme kunnon virtaukset, joten maisemien sijasta keskityimme potkimaan. Potkittuamme aikamme ajattelimme olevamme jo melko lähellä laivaa, sillä pystyimme kuulemaan laivan äänen. Näkyvyyttä oli vain kymmenisen metriä, joten emme nähneet laivaa, mutta arvelimme olevamme oikeassa suunnassa. Käännyimme yhden kiven ympäri, sillä se näytti samalta kuin yksi, jonka olimme menomatkalla ohittaneet. Laivan äänikin kuului koko ajan lähempänä, joten ajattelimme, että melko lähellä ollaan. Virtaa vastaan potkiminen oli selkeästi ottanut voimille, sillä huomasin ilman alkavan olevan lopuillaan, joten rupesimme tekemään safety stopia. Toisen minuutin kohdalla paikalle uiskenteli jälleen kerran hai, joka alkoi uida ympyrää (onneksi ei sentään meidän ympärillä. Hai oli onneksi sen verran pieni, ettei me oltaisi muutenkaan kelvattu sen ruuaksi). Hai kuitenkin pyöri ympyrää allamme, ja koska se näytti niin hauskalta, lähdimme uimaan ympyrää sen kanssa (toivoen lähinnä saavamme siitä hyviä kuvia). Koska hai ei näyttänyt kyllästymisen merkkejä, päätimme jättää sen uimaan ympyräänsä, sillä ilmamme alkoi olla sen verran lopussa, että oli aika nousta ylös. Pinnalla huomasimme, että laivalle on vähintään 300 metrin uintimatka, ja pakko sanoa, ettei ajatus allamme uivasta/uivista haista ollut hirveän mukava, kun yritimme uida takaisin laivalle.

Neljännellä kerralla hai kierteli alapuolellamme 3 minuutin safetystopin ajan. Onneksi se oli melko pieni...Siis s hai, ei safety stop

Mutta loistava sukellus kaiken kaikkiaan. Neljä haita samalla sukelluksella (valkoevähai) ja viisi haita yhdelle päivälle (bambuhai + valkoevät) Kyseinen sukelluspaikka oli muutenkin todella hyvä verrattuna niihin, missä olimme aiemmin sukeltaneet. Tätä nyt saattaisi jopa voida kutsua great barrier reefiksi <3

Seuraavana päivänä hyvä tuurimme vain jatkui. Hyppäsimme veteen puoli seitsemän aikaan aamulla, ja löysimme useamman nukkuvan hain ihan läheltä laivaamme.

Seuraavana aamuna hait olivat vielä nukkumassa, kun päästiin veteen. Mietin, että olisiko pitänyt pistää Janne poseeraamaan tuohon viereen, mutta todettiin, ettei nukkuvaa haita ehkä kannata häiritä.

Bongattiin myös pikkuinen rausku

Great Barrier Reefillä oli myös todella paljon kilpikonnia. Kilpparit tuntuivatkin olevan useammalle sukeltajalle se "must see" juttu. Itse olin paljon enemmän innoissani haista ja korallikaloista

Kilppari

Korallikala

Pari lisää

Laivan alla aikaansa vietteli kohtuullisen julman näköinen Giant Barracuda, Harry. On kuulema normaali vieras tässä sukelluskohteessa. Itse päätin sen hampaat nähtyäni pysytellä kauempana...