Vihdoinkin Australiassa

Pahoitteluni blogihiljaisuudesta, mutta vaikka meillä on käytössä netti ns. hätätapauksia varten, on se kuitenkin liian hidas lataamaan kuvia blogiin. Saatiin vasta nyt aikaiseksi etsiä julkinen ilmainen netti, sillä meidän hostellissamme sellaista ei valitettavasti ole.


Mutta tosiaan, viimeiset päivät Uudessa Seelannissa vietimme Aucklandissa ja Christchurchissa. Auckland oli yllättävän aasialainen kaupunki ja keskustassa ajaminen oli yksinkertaisesti kamalaa. Kaupungista ei sinänsä jäänyt paljoa kerrottavaa, mutta kaupungissa on hieno vuori, Mt. Eden, jonka päältä on hyvät panoramanäköalat koko kaupungin yli. Aucklandissa oli muutenkin tarkoitus lähinnä tavata ihmisiä. Itse kävin kahvilla koulukaverin kanssa ja Jannella oli pari bisnestapaamista.

Mt Edenin kraateri

Auckland Mt Edeniltä katsottuna

Lisää Eden-maisemia

Skytower

 Lensimme Christchurchiin torstaina pariksi päiväksi, niin tuli myös käytyä pikaisesti eteläsaarella. Christchurch oli sinänsä ihan mielenkiintoinen kohde, sillä kaupunki kärsi pahasti maanjäristyksessä joskus viime vuoden puolella, ja iso osa keskustaa oli suljettu uudelleenkorjauksien vuoksi. Korjausalueen laitamille oli perustettu konttikylä, johon yrittäjät olivat siirtäneet liiketilansa. Paikka oli jo nähtävyys sinänsä, sillä harvoin tulee nähtyä konteista rakennettua kauppakeskusta. Muuten Christchurchista ei jäänyt liiemmin kerrottavaa – kylmempää kuin pohjoissaarella, eikä kovin paljon nähtävää.

Kaupungin tuhoutunutta keskustaa

Lisää tuhoutunutta keskustaa

Konttikauppakeskus

Käytiin lampaannahkatuotteita valmistavassa tehtaassa ja ostettiin Hannalle uudet kengät talvea varten. 

 

Janne syö "Kiwikakkaa"

Lauantaiaamuna heräsimme neljältä aamuyöllä, kärräsimme itsemme lentokentälle ja lensimme Sydneyyn. Keli ei valitettavasti ollut mitenkään mukava – melko viileää ja satoi vettä. Lämpötila tuntui kuitenkin olevan vähän korkeampi kuin Uudessa Seelannissa, ja itse asiassa vesisadekaan ei haitannut ainakaan ihan hirveästi, sillä kaupunki vakuutti meidät jopa vesisateessa.

Sydneyssä tarkoituksenamme oli katsella kaupunkia ja tavata vanhaa perhetuttuamme Tuulia, joka on asunut Australiassa jo kuutisen vuotta. Kaveri pääsi töistä kuitenkin vasta kuuden jälkeen illalla, joten meillä oli päivä aikaa tutustua kaupunkiin itsenäisesti. Ensimmäisenä suuntasimme Centraliin ja etsimme paikan, jonne saamme matkatavaramme säilytykseen. Jotenkin yllättäen keskusjuna-asemalla ei ollut säilytyslokeroita, joten jouduimme raahaamaan laukkuja perässämme jonkin aikaa, ennen kuin löytyi paikka, joka otti laukkuja säilytykseen.

Sydneyssä yllätti ihan ensimmäisenä hintataso: lentokenttäkuljetus maksoi 15 euroa, mikä ei kyllä sinänsä ole mitenkään epänormaali hinta. Julkisen liikenteen päivälipun hinta sen sijaan yllätti, sillä 30 dollaria tuntui äkkiseltään melko paljolta. Saattoi kyllä olla, että siihen hintaan sisältyi myös lentokenttäkuljetus. Päätimme kuitenkin säästää rahan ja ulkoiluttaa jalkojamme pitkästä aikaa ihan kunnolla. Seuraava shokki koettiin tietenkin matkatavarasäilytyksessä, kun yhden laukun säilytyksestä jouduttiin maksamaan 15 dollaria. Isä jo mainitsi suunnilleen viikko sitten, että kumma juttu, että napistaan jostain parin kympin maksuista, mutta sitten valittamatta pulitetaan 170 dollaria Taru sormusten herrasta –kierroksesta. Nooh, kaikki on suhteellista. Joistakin asioista ei vain halua maksaa.

Opaskirjoista olimme bonganneet, että Centralin lähellä pitäisi olla parit markkinat/tori, joten kävelimme ensiksi sinne. Market City oli kolmekerroksinen kauppakeskus, joka myi jonkin verran Outlet-tavaraa ja siellä täällä oli jotain pieniä kojuja. Se ei kuitenkaan vastannut käsitystämme markkinoista/torista, joten vähän pettyneinä lähdimme etsimään seuraavaa kohdetta, joka löytyikin kyseisen keskuksen alakerrasta. Paddy’s market oli Hannan unelmapaikka. Kyseessä oli käytännössä basaari, joka myi kaikenlaista tavaraa matkamuistoista feikkilaukkuihin. Ja tinkiminen oli mahdollista. Selkeästi taito on jonkin verran ruosteessa, kun Jannen takista ei tingattu 25 prosenttia enempää, mutta ihan ok silti. Mukaan tarttui myös jonkin verran matkamuistoja ja Ipad-lisätarvikkeita. Marketissa olisi saanut vietettyä pidemmänkin aikaa, mutta koska Uggit ostettiin jo Uudesta Seelannista ja matkalaukut natisevat jo nyt liitoksistaan, päätimme tyytyä muutamaan tuliaispaitaan ja jääkaappimagneettiin. Paddysilta kävelimme Chinatownin läpi Harbouriin ja matkalla bongasimme muutaman mielenkiintoisen linnun (Ibis) ja italialaisen miehen, joka oli muuttanut Ausseihin ja jolla oli suomalainen tyttöystävä. 

Paddy's market

Harboursidelta kävelimme George-streetille, joka vaikutti olevan melko kallis ostoskatu. Tarkoituksenamme oli ostaa Jannelle uusi Mac, sillä olisimme saaneet Tax Free –palautukset, mutta Jannen haluamaa konetta sai vain tilaustuotteena ja toimitusaika oli kolme viikkoa, mikä olisi mennyt liian tiukille. Jäi siis kone hankkimatta. George streetiltä lompsimme kohti Centralia, josta Tuuli poimi meidät mukaamme.

Tuuli asuu ”rikkaiden” asuinalueella CooGeella (lausutaan Gucci), mikä on biitsialuetta. Bondillekaan ei ollut kovin pitkä matka. Sunnuntaina ajelimme ympäri rantoja, mutta koska keli oli melko vetinen, ei Bondikaan näyttänyt parhaita puoliaan. Jokunen ihminen oli kuitenkin uskaltautunut uimaan, vaikka lämpötila oli vain 15 astetta. Veden lämpötila oli kuitenkin 19. Maisemakierrokselta ajelimme juhlimaan Tuulin kaverin synttäreitä muutamaksi tunniksi. Synttäreiltä ajelimme ruokakaupan kautta kotiin kokkaamaan mustikkapiirakkaa, sillä illalla oli tarkoitus mennä käymään kirkossa, ja kirkon jälkeen tarjolla olisi nyyttäri-illallinen. Päätimme siis viedä paikalle jotain perisuomalaista. Valitettavasti meillä ei ollut aikaa tehdä piirakkapohjaa itse, joten ostin jonkun valmispohjan, ja täytyy sanoa, että kumikin olisi varmaan maistunut paremmalta. Onneksi paikalliset eivät tajunneet, ettei piirakka oikein ollut sitä, mitä se olisi voinut olla, ja söivät ihan hyvällä ruokahalulla.

Piirakkaa leipomassa. Kun kaulinta ei löydy, täytyy ottaa mielikuvitus käyttöön

Bondi Beach

Rantaleijonat Bondi Beachilla

Maanantaina teimme toisen maisemakierroksen rannoilla ja tällä kertaa kelikin oli aurinkoinen. Kävimme panoramapuistossa ottamassa kuvia Sydneystä ja ajelimme johonkin kauppakeskukseen etsimään tuliaisia Tuulin kummitytölle. Illalla meillä oli tarkoitus mennä katsomaan valoshowta Sydneyn keskustaan, mutta väsymys iski ja tyydyimme katsomaan tyhmiä tv-ohjelmia sohvalle. Vividiin ehdimme kuitenkin seuraavana iltana ja kävimme myös katsomassa Royal Gardenia, missä ihmiset lenkkeilivät ja urheilivat Personal Trainereiden kanssa. Tuuli mainitsikin, että Ausseissa ihmiset hoitavat kuntoaan melko tehokkaasti, sillä rannalla vietetään niin paljon aikaa, että rantakuntoa pitää pitää yllä.

Vähän aurinkoisempi Bondi Beach

Sydney

Yhdestä kaupasta löytyi mielenkiintoinen paita. Teksti oli kyllä täynnä kirjoitusvirheitä ja annoimme palautetta myyjille. Tuotteet tulevat kuulema liikeen omilta suunnittelijoilta (ausseja) ja aikoivat laittaa viestiä eteenpäin.

Kuva Royal Gardenista. Oopperatalo ja kävelysilta

Vivid-valoshow

Lisää Vividiä

Sydney vaikutti kaiken kaikkiaan tosi mukavalta paikalta, joskin melko kalliilta. Kaupunki on myös melko iso, joten ilman omaa autoa liikkuminen vie paljon aikaa. Sateesta huolimatta kaupunki vakuutti meidät, eikä olisi yhtään hullumpi ajatus asua Sydneyssä. Koska kylmää ilmaa on kärsitty jo reilu pari viikkoa, päätimme ottaa loppuaikamme Australiassa loman kannalta, ja varasimme lennot Cairnsiin, jossa sään pitäisi olla vähän parempi. Kuulemisiin siis Cairnsista.