Bank holiday

Täällä on arki aika pitkälti asettunut uomiinsa. Viikolla seitsemästä seitsemään töissä tai työmatkalla, jonka jälkeen iltaa vietetään kotona tai pubissa. Koska talon ilmapiiri on viime aikoina ollut melko jäinen, illat on vietetty aika pitkälti jossain muualla kuin talossa. Viikonlopun aikana olemme yleensä käyneet katsomassa 2-3 leffaa ja toisinaan viikollakin, jos en ole ollut ihan poikki töiden jälkeen. Unlimited elokuvakortti on todellakin maksanut itsensä takaisin, ja tämän vuoden aikana tarvitsee käydä katsomassa enää 6 leffaa ja kortti on jo maksanut itsensä periaatteessa takaisin.

Viikko sitten täällä oli tosiaan bank holiday mikä tarkoittaa sitä, että maanantai oli vapaa. Alunperin mietittiin, josko ltaisiin lähdetty käymään jossain päin Englantia, mutta emme sitten loppujen lopuksi jaksaneet lähteä minnekään. Perjantaina kävimme tuttuun tapaan leffassa, mutta lauantaina menimme illalla katsomaan Stand upia. Paikan nimi oli King's Head ja illan ohjelmassa oli 5 eri stand up koomikkoa.

Sisäänpääsy oli 10 puntaa, mutta tinkasin siinä ovella itselleni ja Jannelle vielä opiskelija-alennuksen, joten maksoimme sisäänpääsystä 7 puntaa. Illan aikana kuunneltiin viittä hyvin erilaista koomikkoa, joista kaksi oli todella hyviä, yksi todella huono, yksi puhui liian nopeasti ja pitäytyi lähinnä politiikassa ja olympialaisissa, kun taas yksi yritti loihtia huumoria pääasiassa alapääjutuista.

Oli kuitenkin ävhän vaihtelua normaaliin, mikä oli ihan positiivista.

Bank holidayn aikana järjestetään perinteisesti isot karnevaalit Notting Hillissa, joten sunnuntaina suuntasimme sinne. Perinteisesti tapahtuma on sunnuntaina vähän rauhallisempi ja perheystävällisempi, kun taas maanantaina keskitytään pääasiassa juhlimiseen ihan urakalla. Päätimme siis vierailla alueella sunnuntaina. Janne oli suunnitellut huolellisesti, miten ajamme jollekin metroasemalle ja menemme sitten metrolla varsinaiselle tapahtumapaikalle, mutta suunnitelmat tuntuvat aina muuttuvan, kun isäntä on mukana menossa. Isäntä vaikuttaa olevan melko mukavuudenhaluinen tai patalaiska tai vähän molempia, mutta loppujen lopuksi autoa ajettiin puoliksi suljetuilla ja aivan täyteen pakatuilla teillä Notting Hillin nurkilla. Meillä kävi kuitenkin tuuri ja löysimme parkkipaikan vain neljännesmailin päästä tapahtumapaikalta.

Porukkaa oli paikalla kuin pipoa ja liikkuminen väkijoukossa oli hankalaa. Karnevaali on pääasiassa karibialaisen väestön karnevaali ja päivän sanat olivat reggae ja rastat

Väkimäärään nähden ruokatarjonta oli yllättävän vähäistä (tosin päivän lopussa huomasimme, että olimme etsineet ruokaa väärästä paikasta). Paikalla oli muutama virallinen ruokakoju, mutta suuri osa kadun varrella asuvista ihmisistä oli pistänyt epävirallisen ravintolan tai myyntikojun pystyyn ja myivät omasta kotoaan karibialaista erikoisuutta, joka oli jonkinlaista grillattua kanaa, salaattia ja maissia. Itse kävimme hakemassa tuollaiset lammaspasteijat.

Ja maissia....

Kun pääkadulta lähdettiin sivukaduille meno alkoi vähän villiintyä. Kadun reunoille oli parkkeerattu rekkoja ja rakennettu lavoja, jotka soittivat musiikkia täysillä ja ihmiset bailasivat kaduilla kuin viimeistä päivää. Tässä vaiheessa katukeittiöt olivat enemmän keskittyneet myymään mojitoja ja pina coladoita kuin limpparia ja olutta.

Kävelimme pari tuntia ympäriinsä ja lopulta totesimme, että oli hyvä reissu , mutta nyt on nähty tarpeeksi.

Maanantai-illaksi olin suunnitellut illallista isännän ystäväpariskunnan kanssa. Alunperin heidän oli tarkoitus tulla meille, mutta koska emäntä oli maanantaina poikkeuksellisen hyökkäävällä tuulella, päätimme, että on parempi jos vain kärräämme ruuat ystäväpariskunnan luokse ja syömme siellä.
Ilta kavereiden luona meni muuten kivasti, mutta kommelluksilta ei vältytty, sillä emäntä oli suutuspäissään ottanut valmistamani jälkiruuan jääkaapista huoneenlämpöön aikomuksenaan pilata luomukseni. Onneksi jälkkäri ei mennyt ihan pilalle. Toinen kommellus sattui navigaattorin kanssa ja jostain syystä navigaattori ei hyväksynyt osoitetta, jonka siihen laitoin ja ajelimme puoli tuntia täysin väärään suuntaan. Kotiin saapuessa emäntä oli laittanut oven takalukkoon ja lukinnut meidät talosta ulos, joten saimme sitten aikamme koputella ovelle, ennenkuin hän suvaitsi tulla avaamaan oven.

Tämä oli osa jo pitkään kestänyttä tapahtumasarjaa, joka sitten lopulta johti siihen, että emäntä loppujen lopuksi muutti pois. Koko prosessi oli kuitenkin jotenkin niin surkuhupaisa, surullinen ja säälittävä, että siitä on pakko tehdä oma blogijuttunsa. Siitä siis ensi kerralla.