No niin, kuten jollekin on saattanut käydä jo jossain vaiheessa selväksi, elämämme täällä ei ole ollut ihan ruusuilla tanssimista. Aluksi suurimpia murheita olivat vähemmän sisäsiisti koira ja sisällä tupakoiva emäntä. Ensimmäiset kolme viikkoa menivät kuitenkin mukavasti, eikä kenelläkään tuntunut olevan sen enempää ikäviä tuntemuksia toisiaan kohtaan.
Ensimmäisen kerran onni alkoi rakoilla heinäkuun ensimmäisellä viikolla, kun isännän tyttöystävän 16-vuotias poika pidätettiin huumeiden hallussapidosta. Poliisit ottivat yhteyttä vanhempiin, mutta koska emäntä oli jo sopinut lähtevänsä juhlimaan parhaan kaverinsa kanssa, jäi pojan ulosmaksaminen isännän huoleksi. Tästä hermostuneena isäntä piti emännälle puhuttelun äidin vastuista ja lapsen asettamisesta etusijalle. Tästä tuohtuneena emäntä rankaisi isäntää pitämällä mykkäkoulua neljän päivän ajan.
Noh, seuraavana perjantaina emäntä kuitenkin päätti, että isäntä on kärsinyt tarpeeksi, ja onni kukoisti jälleen. Muutama päivä meni taas hyvin ja seuraavana keskiviikkona me lähdimme pois talosta viettämään aikaa Jannen siskon kanssa, joka tuli käymään Suomesta.
Sunnuntaiaamuna saimme puhelun, että poika on kuollut huumeiden yliannostukseen, ja meidän olisi ehkä syytä olla poissa talosta muutama ylimääräinen päivä. Palasimme takaisin taloon seuraavana perjantaina, päivänä, jona hautajaiset pidettiin. Tunnelma talossa oli ymmärrettävästi melko masentava. Emäntä ei puhunut useaan päivään mitään, emännän sisarukset ja äiti häärivät talossa useita viikkoja ja isäntä yritti lohduttaa parhaansa mukaan. Suunnilleen viikon päästä tunnelma alkoi vähän parantua ja emäntä alkoi reagoida ympärillään oleviin ihmisiin. Talossa kävi vieraita ja emäntä jutteli heidän kanssaan ja meidänkin kanssa hän kommunikoi. Ainoa henkilö, jonka hän tuntui jättävän ulkopuolelle oli isäntä itse.
Noh, isäntä lähti viikon työmatkalle Etelä-Afrikkaan ja viikon päästä tilanne oli taas vähän parantunut, paitsi että isäntä sai jatkuvaa kylmää kohtelua. Meidän muiden kanssa emäntä jutteli enemmän tai vähemmän normaalisti, vaikka tietysti tunnelma oli kaiken kaikkiaan melko vaisu, mikä oli ymmärrettävää. Isäntä oli kotona pari viikkoa, ja koko tänä aikana emäntä puhui hänelle ehkä viisi lausetta. Muiden kanssa emäntä oli ihan normaali ja hän alkoi selkeästi piristymään.
Isäntä joutui taas lähtemään pariksi viikoksi työmatkalle ja tänä aikana aloimme kautta rantain kysellä, mikä mahtaa olla suhteen tilanne. Emännän äidin mukaan tunteet eivät hirveästi roihua ja emäntä itsekin oli tätä mieltä, ettei tämä taida ihan olla hänen juttunsa. Pariskunnan välillä hommat tuntuivat kuitenkin menevän huonompaan suuntaan. Isäntä lähetteli kotiin tekstiviestejä, mutta emäntä ei niihin reagoinut millään tavalla. Meille vain valitteli, että kuinka hän voi olla yhdessä miehen kanssa, joka ei edes pidä häneen mitään yhteyttä ollessaan poissa kotoa. Emäntä juhli syntymäpäiviään elokuun puolivälissä ja isäntä lähetti hänelle kukkia ja shamppanjaa. Lahjalaatikko löytyi seuraavana päivänä avaamattomana roskakorista.
Isäntä tuli kotiin muutama päivä syntymäpäivien jälkeen. Emäntä oli selkeästi häntä odottanut, mutta siltikin sama kylmä kohtelu jatkui. Sanaakaan ei vaihdettu ennenkuin isäntä kertoi lähtevänsä tapaamaan ystäväänsä. Tästä alkoi tapahtumaketju, joka sitten johti tilanteeseen, jossa olemme nyt.
Emäntä raivostui, kävi tutkimassa isännän tekstiviestit, löysi viestin, jonka hän tulkitsi väärin ja aloitti kohtauksen. Päivän aikana hän kulutti varmaan 8 pulloa viiniä, soitteli puhelimella kaikille tuntemilleen henkilöille ja kertoi kuinka kamala ihminen isäntä on. Tässä vaiheessa mekin aloimme saamaan lokaa niskaamme, ja emäntä kertoi meille suorin sanoin, kuinka häntä inhottaa, että me olemme tässä talossa. Tässä vaiheessa meillä alkoi vähän kärsivällisyys loppua ja emme voineet muuta kuin päivitellä sitä, että meidät jätettiin tähän välikäteen keskelle isännän ja emännän sotaa.
Seuraavana päivänä isäntä tuli kotiin, kylmä kohtelu jatkuu. Koska emäntä oli parhaan ystävänsä kanssa valloittanut makuuhuoneen, majoittui isäntä vierashuoneeseen. Seuraavana päivänä tunnelma oli jäinen. Illalla isäntä totesi, että hän kyllä nukkuu omassa huoneessaan ja emäntä muutti ystävänsä kanssa vierashuoneeseen. Ainoa kommunikointi emännältä isännälle tapahtui välillisesti meidän kautta ja pääasiassa loukkauksien muodossa. "Voi kuinka mukavaa Janne, että olet pitänyt isännälle puhuttelun ja opettanut häntä hoitamaan velvollisuutensa". Ja tätä rataa.
Tilanne kärjistyi viikonloppuna, kun emäntä lähti viettämään iltaa ystävänsä luokse, oli yön poissa eikä ilmoittanut mistään mitään. Perjantaina isäntä laittoi oven takalukkoon, kuten täällä aina tehdään, ja emäntä tulikin kotiin puolen yön aikaan eikä päässyt sisään, koska ovet olivat lukossa. Tästä tuli tietenkin sota.
Seuraavana päivänä piikittely jatkui, mutta tilanne oli sinänsä helppo, koska emäntä vietti päivät makuuhuoneessa ja tuli käymään alakerrassa aina kun isäntä poistui talosta. Tilanne meni pahaksi maanantaina, kun bestis saapui paikalle ja pariskunta päätti, että heidän on aika valloittaa olohuone. Tästä syystä päätimme, että illallistamme ystäväpariskunnan luona. Koska bestis oli paikalla, oli emäntä rohkeampi ja hän myös piikitteli isäntää huomattavasti enemmän. Jossain vaiheessa hän tuli keittiöön, katsoi tiskikonetta ja totesi, että hän taitaa tulla takaisin vasta kun täällä on tiskikone tyhjennetty. Itse jo emännän käytökseen hermostuneena totesin, että kai hänkin voi talossa jotain tehdä, kerta täällä asuu.
Seurauksena tästä oli, että emäntä päätti yrittää tuhota jälkiruokaprojektini ja nostaa jälkiruuan lämpenemään pöydälle sillä aikaa, kun olimme elokuvissa. Janne oli laittanut pyykkejä koneeseen ja ne oli heitetty lattialle, kun emäntä päätti pestä omaa pyykkiään. Kysyimme häneltä, että miksi hän toimii näin, mutta hän esitti täysin tietämätöntä ja muistamatonta.
Palattuamme takaisin illalliselta emäntä oli tosiaan lukinnut meidät ulos, isäntä vähän räyhäsi hänelle ja emäntä alkoi teatraalisesti kiljua täyttä kurkkua, ikäänkuin häntä satutettaisiin. Aamulla saimme kuulla, että emäntä oli järjestänyt isännälle pienen yllätyksen makuuhuoneeseen ja hieronut koirankakkaa kaikkialle hänen petivaatteisiinsa. Tämä meni selkeästi sietokyvyn yli ja tiistaina isäntä alkoi toimia. Ensiksi vaihdettiin lukot ja sitten alkoi puhelinrumba eri ihmisille ja kyselyt vuokralaisen karkottamisesta. Selvisi, että koska emännällä ei ole vuokrasopimusta, hänet saa karkottaa saman tien.
Illalla kun tulin kotiin emäntä oli ulkona, lukittuna ulkopuolelle. Hän naureskeli ja kohautteli olkapäitään tietämättömänä. Miehet olivat päivän aikana lukinneet kaikki ovet ja ruuvanneet ikkunat kiinni. Yhtäkkiä yläkerrasta kuului melua - emäntä oli kiivennyt sisään kolmannen kerroksen ikkunasta. Isäntä yritti saada hänet ulos talosta, mutta tietenkin emäntä alkoi kiljua kuin syötävä ja väitti että häntä pahoinpidellään. Paikalle soitettiin poliisit. Poliisit tulivat paikalle ja heille kerrottiin, että talosta karkotettu henkilö on murtautunut sisään taloon. Poliisit tulivat hoitamaan emännän ulos. Tässä vaiheessa olimme jo arvanneet mitä tuleman pitää ja minä olin yläkerrassa purkamassa sänkyä joka kuuluu emännälle. Kohta emäntä valittikin poliisille, että ei hän voi lähteä, kun täällä on niin paljon hänen tavaroitaan ja vuokralaisetkin käyttävät hänen sänkyään. Kerroimme, että sänky on purettu, emmekä enää käytä sitä.
Emäntä keräsi mielenosoituksellisesti tavaroitaan ja poliisit kuulustelivat isäntää, sillä emäntä oli tietenkin sanonut, että isäntä oli yrittänyt kuristaa häntä. Janne oli nähnyt tilanteen ja kertoi poliiseille, ettei tilanne tietenkään mennyt niin. Tästä emäntä sitten suuttui ja rupesi piikittelemään Jannelle, ettei hän olisi ikinä voinut uskoa, että Janne valehtelisi poliisille, sillä hänhän väittää olevansa kristitty. Janne totesi, että jos emännällä on jotain asiaa niin puhukoon poliisille, sillä hänellä ei nyt ole tapana poliisille valehdella. Emäntä keräsi kamojaan ja poliisit saattelivat hänet ulos. Viisi minuuttia emännän lähdön jälkeen isäntä huomasi, että hänen puhelimensa ovat kadonneet. Puhelimissa on tietenkin kaikki yhteystiedot, firmaan liittyvät sähköpostit, työt ja kaikki. Siitä alkoi taas soittorumba poliisille, jotka totesivat, ettei heillä ole resursseja hoitaa tällaisia juttuja.
Seuraavana aamuna miehet päättivät lähteä väijyksiin, sillä he ajattelivat, että emäntä yrittää käydä avaamassa puhelimien lukitukset viimeistään lounastauon aikana. He lähtivät väijyksiin juna-asemalle lähelle emännän kaverin kotia. Emäntä ei kuitenkaan koskaan ilmaantunut ja miehet pyysivät poliisit käymään asunnolla. Asunnolla emäntä tietenkin esitti tietämätöntä, ei ollut nähnyt eikä kuullutkaan puhelimista ja syytti isäntää huolimattomuudesta. Koska puhelimissa oli kytkyt, saatiin ne onneksi lukittua niin, ettei sisällä olevia tiedostoja enää pysty avaamaan.
Eilen aamulla aloimme kantaa emännän tavaroita ulos, sillä heidän oli tarkoitus tulla muuttamaan tavarat yhden aikaan. Poliisien kanssa oli sovittu, että he tulevat paikalle avustamaan muutossa, ettei tilanne mene likaiseksi. Ilman poliiseja näin olisi kyllä tapahtunut. Vaikka emäntä oli jo tehnyt selväksi, että häntä ei yhteisestä koirasta huolehtiminen enää kiinnosta, päätimme piilottaa koiran naapuriin ja veimme kissan piiloon auton peräkonttiin muuton ajaksi, ettei hän keksi viedä sitäkin mukanaan. Yllättäen emäntä ei kuitenkaan edes kysellyt eläimistä. Jannen tyynyn hän kuitenkin yritti viedä mukanaan, ja olisi mukaan tarttunut yhtä jos toistakin, elleivät poliisit olisi olleet paikalla.
Muuton hoidettuaan emäntä kumppaneineen lähti talosta toivottavasti lopullisesti. Poliisit totesivat, että myrkyllisen oloinen nainen ja mikäli hän vielä ilmestyy taloon niin soittakaa vaan heti hänelle.
Iltapäivän vietimme Ikeassa etsimässä korvikkeita viedyille tavaroille. Itse pääsimme muuttamaan toiseen huoneeseen ja oma elinympäristömme parani huomattavasti. Nyt ei myöskään tarvitse enää kärsiä kenenkään tupakoinnista talossa ja tänne uskaltaa jopa kutsua vieraita, jos jotakin huvittaa tulla kylään.
Likainen prosessi, mutta ainakin emäntä on ulkona. Kostoa odotellaan ja pelätään, mutta ainakin ilmapiiri talossa on huomattavasti parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti