Hi, my name is Rafael

Viikko sitten lauantaina suuntasimme San Joseen, koska mulla oli siellä englannin kielen koe (IELTS), mitä tarvitsemme Australian viisumia varten. Tällä hetkellä viisumin saanti näyttää kyllä vähän heikolta, mutta koska olin ehtinyt ilmoittautua kokeeseen, eikä ilmoittautumismaksua saanut takaisin, ajattelin kuitenkin käydä tekemässä kokeen. Tämän hetkisen suunnitelman mukaan matkamme lyhenee jonkin verran ja menemme kesäkuussa Lontooseen, jonne Jannen yhtiökumppani on meitä odotellut jo jonkin aikaa. Siellä on tarkoitus etsiä töitä ja tuosta kokeesta on sielläkin varmaan hyötyä.

Noh, Janne jäi Burger Kingiin tekemään töitä siksi aikaa, kun itse istuin kokeessa. Vähän ajan päästä hänen luokseen tuli tyyppi, joka näytti pahasti hakatulta ja muutenkin melko surkealta. Mies selitti taksikuskin ryöstäneen hänet (täysin mahdollista) ja että hänen pitäisi löytää Amerikan suurlähetystö, jotta hän saisi takaisin passinsa ja rahansa. Tyyppi kertoi olevansa alunperin kuubalainen, mutta omaavansa Amerikan kansalaisuuden. Janne näytti kartasta, missä Amerikan suurlähetystö on, mutta kumpikaan ei oikein tiennyt miten sinne pääsee. Tyyppi siis pyysi rahaa taksia varten, sillä oikean bussin löytyminen on melko hankalaa. Tässä vaiheessa Janne mietti, että mikäli kyseessä on huijari, hänen tarinansa on kohtuu uskottava ja hyvä. Janne siis antoi miehelle rahaa taksia varten ja sanoi miehelle, että mikäli tämä on huijari, hän on melko hyvä huijari. Mies tietenkin sanoi, että hän palauttaa Jannelle rahat heti, kun tulee takaisin lähetystöstä ja Janne antoi hänelle puhelinnumeron.

Muutaman tunnin päästä mies soitti Jannelle ja sanoi olevansa sanansa mittainen mies. He sopivat tapaamisen samaiseen Burger Kingiin. Mies ilmestyi paikalle, kertoi että lompakko oli löytynyt, mutta rahat ja luottokortit oli viety. Hän vielä näytti löytynyttä lompakkoaan ja siellä olevia henkilökortteja. Hän kertoi, että hänen ystävänsä asuu lähistöltä ja hän voisi häneltä hakea rahaa maksaakseen velkansa, mutta hän tarvitsisi taas jonkin verran rahaa taksia tai bussia varten. Kaikki tietenkin palautetaan takaisin. Noh, Janne oli antanut hänelle vielä muutaman tonnin rahaa. Tässä vaiheessa mies oli saanut suunnilleen 20 euroa. Mies lupasi taas ottaa yhteyttä palauttaakseen rahansa.

Kun Janne kertoi minulle tätä tarinaa, hän oli jo melko varma siitä, että häntä oli huijattu. Ihmettelimme kumpikin, miksi hän antoi miehelle rahaa vielä toisella kerralla. Toisaalta, jos nykymaailmassa joku oikeasti tarvitsee apua, eikä häntä auteta siksi, että häntä pidetään huijarina, on tämä maailma melko synkkä paikka. Itsellemme sattui muutamia vuosia sitten Kiinassa niin, että olimme tulleet Hong Kongin puolelta Manner-Kiinaan, eikä meillä ollut yhtään paikallista rahaa. Euroja ja dollareita kyllä löytyi, mutta jostain syystä kaikki pankit olivat kiinni kyseisenä päivänä. Emme siis päässeet hotellillemme mitenkään, sillä bussikuskit eivät suostuneet ottamaan vierasta valuuttaa vastaan. Kävimme kysymässä parista hotellista, kerjäsimme heitä vaihtamaan rahaa, mutta koska emme olleet hotellin asukkaita, eivät he suostuneet sitä tekemään. Olimme siis täysin jumissa. Lopulta näimme yhden amerikkalaisen perheen, selitimme heille tilanteemme ja pyysimme rahaa. He onneksi antoivat meille sen verran paikallista rahaa, että pääsimme hotellillemme. Tämä sattumus mielessään, Janne siis päätti auttaa pulaan joutunutta amerikkalaista miestä.

Kokeen jälkeen suuntasimme San Josen keskustaan. Olimme juomassa pirtelöitä, kun mies soitto meille. Hän kertoi tulevansa keskustaan museolle ja tapaavansa meidät siellä. Lähdimme kävelemään museolle päin ja odotimme miestä todella kauan. Tässä vaiheessa alkoi vielä sataa. Odottelimme miestä puolitoista tuntia museon edessä, kun hän vihdoin soitti ja kertoi olevansa jossain hotellissa museon vieressä. Kiersimme museon ja kysyimme kaikilta vastaantulevilta, josko joku tietäisi, mistä kyseisen hotellin löytäisi. Lopulta yksi inkkarimies osasi kertoa, että museo on suunnilleen kilometrin verran täysin päinvastaiseen suuntaa, eikä edes lähellä museota. Totesimme, että nyt saa riittää, lähdemme takaisin hotellille ja annamme koko ukon olla. Matkalla hän kuitenkin soitti ja kertoi erehtyneensä, kyseessä olikin kansallisteatteri eikä museo. Koska hotelli oli matkan varrella, päätimme poiketa siellä kuitenkin. Tässä vaiheessa olimme ihan litimärkiä (arvatkaa vaan kuinka kivaa on yrittää kuivata farkkuja ja lenkkareita täällä).

Löysimme siis vihdoin perille ja ukko ryntäsi luoksemme. Hän kehui vuolaasti, kuinka mukava ja ystävällinen aviomies minulla on ja sitten alkoi taas tulla juttua. Hän ei ollut löytänyt tätä kaveriaan, mutta hänen vanhempansa ovat luvanneet lähettää 7000 dollaria Western Unionin kautta. Hommassa on vaan se ongelma, että hänen passinsa on ryöstetty, joten josko hän voisi Jannen passilla siirtää nuo rahat. Tässä vaiheessa Janne totesi hänelle, että ahaa, tämä olikin sitten pitkä huijaus, että olitkin sitten kuitenkin koko ajan huijari. Mies tietenkin kielteli ja selitteli tilannettaan ja sanoi, että no, jos emme tähän rahansiirtoon suostu, niin hänellä asuu yksi kaveri toisella puolella Costa Ricaa ja jos annamme hänelle sen ja sen verran rahaa, niin hän voi mennä tämän kaverin luo ja hakea rahat häneltä. Tässä vaiheessa minä olin jo sen verran vihainen, että aloin itse sättiä kaveria, ja totesin, että tämä on jo kolmas kerta, kun hän pyytää meiltä rahaa ihme selityksien kera. Me olemme ihan litimärkiä, vaatteemme ja kenkämme ovat pilalla ainoastaan hänen takiaan. Kysyin vielä, että miksei hän voinut puhelimessa sanoa, ettei hänellä ole rahaa? Miksi piti nähdä tämä kaikki vaiva (no tietenkin sen takia, että hän yritti saada tämän 7000 dollaria), yhtäkkiä mies vain totesi, että okei, te ette anna hänelle bussirahaa ja sitten hän vain katosi. Jäimme Jannen kanssa kohtuu hölmistyneinä seisomaan hotellin aulaan ja mietimme, että mitähän tässä nyt oikein tapahtui.

Loppu huonosti ja kaikki huonosti. Totesimme, että huijatuksi tultiin, 20 euroa meni, vaatteet kastu, kengät kastu ja hotellille olisi vielä puolentoista kilometrin matka vesisateessa. Onneksi hotellin telkkarissa sentään näytettiin Games of Thronesia vieläpä ilman dubbauksia.