Ensimmäinen viikko Lontoossa

Saavuimme Lontooseen viideltä keskiviikkoaamuna ja aloimme selvittää tietämme kohti Cuffleyta, joka tulee olemaan kotimme ainakin jonkin aikaa. Aikataulumme oli kohtuu tiukka, sillä meidän piti selvitä asunnolle puoli yhdeksään mennessä, ennenkuin Charlesin tyttöystävä lähtee töihin. Ehdimme perille viisitoista yli kahdeksan, joten hyvin meni.

Asuinpaikkamme on siis Hertfordshiressa, reilu 30 mailia Lontoosta. Asumme täällä Jannen yhtiökumppanin Charlesin luona tällaisessa vaatimattomassa 1600 luvun maalaistalossa. Meillä on hallussamme kolmas eli ylin kerros. Talossa asuu Charlesin lisäksi hänen avovaimonsa Charlie ja tämän 16-vuotias poika Jake. Lisäksi meillä on täällä kissa ja 5-kuukautinen saksanpaimenkoiran pentu. Häslinkiä siis riittää.

Ensimmäiset päivät käytimme siihen, että yritimme saada kaikki käytännön asiat kuntoon. Prioriteettilistan kärjessä oli auton hankinta, sillä Charlesilla on ainoastaan kahdenistuttava auto ja Charlie on päivät töissä. Tarkoituksenamme oli hankkia joku pikkuinen roppana, maksimissaan 1000 puntaa. Googlettelimme autoja muutaman päivän ajan ja löysimme yhden mielenkiintoisen tapauksen 30 mailin päästä. Lähdimme katsomaan kyseistä löytöä, jonka myyntihinta oli 995 puntaa. Miehet kävivät koeajamassa ajokin, joka tuntui muuten olevan hyvä peli, mutta moottorissa tuntui olevan jotain vikaa. Myyjän kanssa sitten tingittiin hetki ja myyjä totesi, että voidaan tehdä niin, että maksatte satasen pantin ja he tutkivat ja korjaavat auton tai voimme ottaa sen suoraan 900 punnalla. Charles siinä sitten tuumasi, että joo, satasen pantti ei sinänsä paha ja auto saadaan korjattua, mutta jos hinta olisi jotain 600 puntaa, niin voisimme ostaa vähän niinkuin sian säkissä ja hoitaa auton itse kuntoon. Myyjä lähti siinä sitten keskustelemaan ja itse keskustelimme tahollamme, että kyseessä on sellainen löytä, että 800 punnalla voisimme sen ostaa. Käytetyistä autoista nyt ei muutenkaan tiedä ja voi olla, että kyse on vain jostain pikkujutusta. Myyjä sitten tuli siinä takaisin ja sanoi, että 700 puntaa olisi hinta, jos otatte heti. Naureskelimme siinä sitten partoihimme ja olimme keskustelevamme asiasta, vaikka käytännössähän kauppa oli jo tehty. Tällainen peli sieltä sitten lähti mukaamme

Pankkitilin kanssa ei sitten mennytkään ihan niin hyvin. Olimme jo lukeneet netistä, että pankkitilin saaminen voi olla kohtuullisen hankalaa, sillä sitä varten tarvitsemme todistuksen siitä, että asumme oikeasti siinä osoitteessa missä asumme. Charles teki meille vuokrasopimuksen, mutta se ei kuulema ollut tarpeeksi virallinen paperi, eikä pankkiiri suostunut avaamaan meille tiliä. Tarvitsisimme meidän nimellämme vesi- kaasu tai sähkölaskun, mikä ei ole kovin yksinkertaista, kun olemme alivuokralaisia. Katsotaan nyt, mitä tuleman pitää. Sen jälkeen yritimme metsästää jotain EN-numeroa ja sitten jotain vakuutusnumeroa, mutta kukaan ei oikeasti tiedä mistään mitään. Kaikki kehottavat vain menemään jonnekin tai soittamaan jonnekin, eikä langan päässäkään olevat ihmiset tiedä asioista sen paremmin. Mutta katsotaan nyt mitä tuleman pitää.

Ensimmäisen viikon saldo siis on: olemme hankkineet auton, tilanneet jonkun sairasvakuutusnumeron, saaneet puhelinliittymät, emme ole saaneet pankkitiliä, olemme varanneet ajan jonnekin keskusteluun, jonka seurauksena saadaan EN numerot, olemme syöneet terveellisesti (täällä ollaan tosi hiilihydraattivastaisia), yrittäneet kouluttaa koiraa ja sen sellaista. Ensi viikolla (tai ehkä jo tällä viikolla) lähden vähän tuulettumaan Lontooseen.. jee jee!