Ilmaveneajelulla

Kelit täällä Miamissa eivät ole ihan toivotunlaiset, vaikka lämmintä toki onkin. Eilen sää oli melko pilvinen ja tuuli on ollut kova koko ajan. Sadekuuroja tulee, mutta ne loppuvat melko nopeasti. Lämpötila nousee kuitenkin 25 asteen paikkeille, mikä riittää enemmän kuin hyvin. Koska sää on niin pilvinen, emme ole edes viitsineet lähteä rannalle. Tänään tosin piipahdimme siellä ja punaset liput liehuivat uimakiellon merkiksi. Tuuli oli niin kova, ettei uimaan olisi ollut edes turvallista mennä.  Eilisen kulutimme kauppakeskuksessa ja sukellusmahdollisuuksia kartottaessa.

Olin jo etukäteen kartoittanut mahdollisia shoppailuvaihtoehtoja, ja päädyin Dolphin Malliin. Iso kauppakeskus n. 30 kilometrin päässä Miami Beachilla ja siellä näkyi olevan myös melko paljon Outleteja. Käytännössä kriteerit olivat, että kauppakeskuksesta tulisi löytyä Forever 21, DC, Guess ja Sketchers, sillä ostoslistat oli tehty nimenomaisiin liikkeisiin. Liikenne täällä on rauhallinen, mutta sitä on paljon. Puolen tunnin matkaa varten kuluu ihan tuhottomasti aikaa ja liikenne matelee melkoisesti. Onneksi vuokra-autossa on automaattivaihteet, sillä vaihteiden ja kytkimen kanssa pelleilyyn olisi tässä liikenteessä mennyt hermot alta aikayksikön. Edelleen puutteellinen navigaattori (sekä Nokia että Hanna) tuottavat kuskille (Jannelle) jonkin verran ongelmia, mutta eiköhän tämä tästä... Ehkä...

Kauppakeskuksessa vierähti useampi tunti ja sitä ennen kävimme myös parissa sukellusliikkeessä kartottamassa vaihtoehtoja. Melko huonolta näyttää, sillä tuuli on niin kova, etteivät paatit suostu lähtemään vesille. Perjantaiksi keli näyttäisi paranevan, mutta yksikään yritys täällä Miami Beachilla ei tee retkiä, sillä veneet on vuokrattu charterkäyttöön. Päädyimme siis jälleen hyödyntämään Starbucksin ilmaista nettiä ja googletimme mahdollisia vaihtoehtoja Key Largosta. Yrityksiä löytyikin melko paljon ja varasimme retket perjantaille yhteen. Tuuli saattaa kuitenkin peruuttaa huomisen sukellusreissun, mutta Key Largossa halusimme käydä muutenkin, joten ajomatka ei mene ihan hukkaan kuitenkaan. Sukellushinnat ovat 80 dollarin paikkeilla, mikä taitaa olla aika normaali hinta. Tosin täällä dyykkejä tehdään vain kaksi.

Koska emme siis saaneet sukellusta torstaille, päätimme viettää päivän kiertelemällä ympäriinsä. Rupesimme myös Starbucksissa juttusille "Baltic Bobin" kanssa, joka on töissä aluksella, joka tekee Itämeren risteilyjä. Hän oli parhailleen tekemässä tietopakettia Suomessa ja näytti meille ylpeänä aikaansannoksiaan. Tämän jälkeen kuljeskelimme ympäri kaupunkia ja muutaman tunnin jälkeen aloimme taas miettiä, miten loppupäivän viettäisimme. Miami Beachin karttaa emme ole tähänkään mennessä onnistuneet hankkimaan, joten emme oikeastaan tiedä, mitä kannattaisi mennä katsomaan.
Useat yritykset tarjoavat erilaisia kierroksia, esim nähtävyyskierrokset bussilla ja laivalla ja sitten vierailuja Evergladesin kansallisupuistoon, jossa voi pällistellä alligaattoreja, ajella ilmaveneellä ja katsella alligaattorishowta. Hinnat näille toureille ovat n. 40 dollaria laaki tai pakettihinta kaikille kolmelle 65 dollaria.

Kumma juttu, että vaikka Suomessa ollessa aina säästää näitä reissuja varten ja sitten paikan päällä iskee aina uskomaton pihiys. 40 dollaria alligaattorien pällistelystä ei houkutellut, Janne totesi nukahtavansa bussikierroksella ja itse en oikein innostu laivoista varsinkaan tuulisella kelillä, joten yhtälö vaikuttaa melko huonolta. Yritimme kysellä mihin hintaan saisimme pelkän ilmaveneajelun, mutta myyjä ei oikein ymmärtänyt toiveitamme. Eihän niitä alligaattoreja ole pakko sitten katsoa, jos ei kiinnosta. Päätimme säästää 80 dollaria ja jättää reissun väliin, ja googlettaa mahdollisuuksiamme. Miamissa pitäisi toimia kaupungin yleinen ilmainen wlan, mutta itse emme ole saaneet sitä toimimaan - eikä kyllä kukaan muukaan, keneltä olemme asiasta kysyneet vuokraemäntäämme lukuunottamatta. Menimme sitten norkoilemaan yhden hotellin ulkopuolelle ja käytimme heidän wlania. Selvitimme, että pääsymaksu alligaattoripuistoon on 23 dollaria/henkilö, joten päätimme lähteä sinne omin avuin. Jostain syystä navigaattorimme ei kuitenkaan tajunnut kyseisen puljun osoitetta, joten jouduimme suunnistamaan pelkän kartan ja gps:n avulla ilman sen kummempia sanallisia ohjeita. Toisaalta, ne sanalliset ohjeet mitä navigaattorin/pelkääjän puolelta tulivat, johtivat meidät jälleen kerran "pienelle" kiertotielle, joten Janne totesi, ettei taida haluta minkäänlaista navigointia tästä eteenpäin :)

Matkalla alligaattoripuistoon näimme erään mainoksen, jossa yritys tarjoilee pelkkiä ilmaveneajeluita. Pysähdyimme siis sinne ja pääsimme veneajelulle. Sielläkin alligaattorit tulivat tosin kaupan päälle, mutta annettakoon se heille anteeksi. Eihän niitä olisi ollut pakko katsella. Ajelimme 45 minuuttia ilmaveneellä maailman kolmanneksi suurimmalla joella, joka on myös maailman hitain joki. Kuskinamme meillä oli Alan, joka oli käynyt viikko sitten pyydystämässä 8 pythonia ja tuntui hän muutenkin olevan perin amerikkalaineen juttuineen ja itsekehuineen. Reissu oli kuitenkin ihan hauska ja sen 20 dollarin väärti. Kaupan päälle saimme vielä valokuvaille itseämme pitelemässä alligaattorivauvaa (myönnän, sorruin) ja ihailemassa Alanin pyydystämää pythonia. Paluumatkalla pysähdyimme syömään alligaattoripurilaiset ja ribsejä.