Kello herätti aamulla puoli kuudelta, sillä puoli kahdeksalta meidän piti olla sukelluskeskuksella. Paistoin meille aamupalaksi kananmunat ja paahtoleivät, jotka otimme mukaamme autoon. Ajomatka kesti jälleen kerran vajaan tunnin, onneksi liikennettä ei ollut paljoa. Olimme ajoissa sukelluskeskuksella ja söimme leipämme siellä. Kohta paikalle alkoi tulla muitakin sukeltajia, jotka olivat lähdössä matkaan. Viimeisenä paikalle saapui saksalainen pariskunta, joka siinä vartin odotusajassa ehti polttaa kumpikin ainakin kolme tupakkaa.
Kävelimme kohti rantaa, missä vene otti meidät kyytiinsä ja vei alukselle. Aluksella huomasimme, ettemme olleet pakanneet sukelluskamojemme mukaan adaptereita, jotta regulaattorimme sopisivat paikallisiin pulloihin. Onneksi opas oli ottanut mukaan kaksi vararegua, jotta pääsimme sukeltamaan. Jatkoin myös nikotiinipariskunnan tarkastelua. Päästyämme laivaan he olivat ehtineet sytyttää ensimmäiset sätkänsä ja sen loputtua he siirtyivät imemään sähkötupakkaa. Arvuuttelimme Jannen kanssa, kauanko he tuolla tupakointimäärällä mahtavat olla veden alla, sillä tupakointi ja sukellus eivät ole ihan paras yhdistelmä.
Onneksi keli oli tällä kertaa loistava, en olisi hirveästi nauttinut sellaisesta aallokosta, joka Key Largossa oli, mutta olin kuitenkin varulta ottanut pahoinvointipillerit. Pinnan päällä meressä näytti kyllä olevan aikamoinen meininki. Matkalla sukelluskohteellemme ehdimme nähdä useamman kilpikonnan ja vaikka kuinka monta eagle rayta (kotkarausku?) , jotka tekivät voltteja veden pinnalla. Oppaan mukaan ne hyppivät pinnalle kahdesta syystä: puhdistavat ihoaan tai nahkaansa liiasta planktonista, tai yrittävät tehdä vaikutuksen naisiin. Kenellä on suurin pärskähdys, se saa naisen.
Costa Rica ei googletuksen mukaan ole mitenkään hirveän hyvä sukelluskohde. Nähtävää olisi paljon, mutta näkyvyys on melko huono. Näin oli myös tällä kertaa. Veden alla kaikki oli vihertävän ruskeaa ja näkyvyys oli viiden metrin luokkaa. Kadotimmekin ryhmämme noin kymmenen minuutin sukelluksen jälkeen. Näimme kuitenkin muutamia rauskuja, yhden tosi isonkin, merikäärmeen ja sen sellaista. Toinen sukellus oli näkyvyydeltään vieläkin huonompi, mutta nähtiin sentään pari hummeria. Tällä kertaa tuntui siltä, että veden päällä oli enemmän nähtävää, mutta oli silti kiva käydä sukeltamassa. Veden alla on kuitenkin aina niin rentoutunut olo.
Päästyämme takaisin laivaan homma jatkui niin kuin tähänkin asti, saksalaiset polttivat joko sätkiään tai imivät sähkötupakoitansa, Janne heitti läppää ihmisten kanssa ja niin edelleen. Meidän oli alun perin tarkoitus lähteä saksalaisen pariskunnan kanssa sukeltamaan lepakkosaarille, mutta laivan kokonaisvuokra kyseiselle reissulle olisi 600 dollaria. Neljään pekkaan se on vielä melko paljon. Kuulostelemme siis, josko reissulle tulisi muitakin lähtijöitä. Sovimme seuraavaksi sukelluspäiväksi sunnuntain, sillä näkyvyys on kuulemma parantunut joka päivä jonkin verran. Ehkä se olisi sunnuntaina jo vähän parempi.
Paluumatkalla kävimme syömässä quesadilloja, joista on tulossa lempiruokaani tällä reissulla. Ajelimme kotiin myös kaupan kautta, sillä mökissä tarvitaan yhtä sun toista. Mireya oli tälläkin kertaa leikannut meille vesimelonia ja kaukosäätimeen oli hankittu uudet patterit. Hän kehotti myös hakemaan jäitä ja käyttämään jääkaappia. Mennessäni hakemaan jäitä Mireya tuli kuitenkin itse ne annostelemaan. Ota siitä nyt sitten selvää, että saako niitä hakea itse vai ei. Soitimme varmuuden vuoksi myös Nooralle ja kysyimme, onko nyt sitten ihan oikeasti ok hakea jäitä ja käyttää jääkaappia, sillä sehän tarkoittaisi sitä, että meidän pitäisi häiritä heidän rauhaansa.
Illalla teimme jonkin verran hommia ja katsoimme toisen vuokraleffoista. Tällä kertaa murkeloita näkyi vieläkin vähemmän kuin eilisiltana ja nekin vähäiset pääsivät saman tien hengestään. Ehkä ne kohta oppivat. Toinen vaihtoehto on, että ne päättävät tehdä vastahyökkäyksen… Illalla teimme taas sänkytarkastuksen. Nyt löytyi vain pari mustaa pikkuriikkistä purevaa elukkaa (kyllä, ne olivat purevia, sillä Janne joutui niiden hampaisiin). Ensimmäiset pari tuntia uskalsin jopa nukkua olkapäät paljaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti