Sukelluskeskusmetsästys

Ensimmäinen yö Santa Cruzissa meni pelon vallitessa ja hikoillessa. Ainakin aamuyöhön asti. Olin kietoutunut tiukasti lakanaani ihan vaan siltä varalta, ettei ötököille jäisi paljasta pintaa jyrsittäväksi. Aamuyöllä olikin jo melkein kylmä, sillä eristeitähän täällä ei tietenkään ole, eikä edes varsinaisia ikkunoita, vaan ainoastaan moskiittoverkot ikkunoiden edessä. Koska itse olin nukkunut melko huonosti, nukuin melkein yhteentoista saakka. Sen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Santa Cruzin keskustaa ja etsimään jotain paikkaa, josta saisi syötävää. Tämän päivän tarkoituksena oli käydä parissa rantakaupungissa ja etsiä sieltä sukelluskeskus. Ensimmäinen kohteemme oli Tamarindo, joka oli 35 kilometrin päässä Santa Cruzista. Tie oli muuten ihan hyvä, mutta 18 kilometriä ennen asfaltti vaihtui soratieksi ja nopeutemme vaihtui  köröttelyksi 40km/h. Kaiken kaikkiaan Tamarindo oli melko vilkas turistikaupunki, jossa joka toinen liike tuntui olevan surffausliike. Sukelluskeskusta emme sen sijaan löytäneet. Näimme kuitenkin turisti-infon ja päätimme lähteä kysymään apua sieltä.

Kävelimme turisti-infoon ja ukko lykkäsi heti saman tien jonkun lappusen käteen. Sanoimme olevamme kiinnostuneita sukelluksesta, mutta kuultuaan, ettemme ottaisi sukellusta hänen kauttaan, palvelu loppui siihen. Hän sai kuitenkin sanottua, missä yksi sukelluskeskus sijaitsee. Kävelimme sukelluskeskukselle vain todetaksemme, että se oli kiinni. Tämän jälkeen istahdimme portailla ja alkoi armoton googletus ja soittelu. Kävi ilmi, ettei Tamarindossa edes ole varsinaisia sukelluskeskuksia, vaan kyseessä on vain alihankkijoita tms jonnekin muihin paikkoihin. Janne sitten päätyi vaan soittelemaan eri keskuksiin ja kyselemään tarjouksia. Paras tarjous löytyi Flamingo Beachilla sijaitsevasta keskuksesta, mutta muuten palvelu oli melko outoa. ”Ei teidän tarvi tänne paikan päälle tulla, sovitaan vaan päivä niin tulette suoraan rantaan”. Päätimme kuitenkin ajella paikan päälle, sillä halusimme nähdä, kauanko kestää ajelu takaisin Santa Cruziin. Flamingossa huomasimme, että kyseinen sukelluskeskus oli kiinni, mutta Googlemapsista löytyi pari muuta. Lähdimme ajelemaan niitä kohti ja matkalla sinne näimme mainoksen, missä yksi sukelluskeskus tarjosi sukelluksia kohtuu halvalla. Ajoimme paikan päälle ja tällä kertaa joku oli jopa paikalla. Päätimme varata sukellukset heiltä, sillä toisen firman suurpiirteinen tyyli ei oikein vakuuttanut.

Paluumatka Santa Cruziin kesti suunnilleen tunnin. Kävimme vielä kaupassa hakemassa vähän ruokatarvikkeita aamua varten. Halusimme myös löytää videovuokraamon ja kysyinkin parilta tyypiltä loistavalla espanjallani, josko kaupungissa olisi sellainen. Sanatulvasta ymmärsin jopa, että kirkon kohdalla tulisi tehdä jotain, varmaan kääntyä jonnekin, mutta ei ainakaan oikealla, koska kukaan ei maininnut sitä sanaa. Lopulta videovuokraamo löytyikin. Täällä videovuokraamot ovat vähän eli kaliiberia kuin Suomessa. Pääasiallisesti vuokrataan piraatteja, mutta hinnatkin ovat todella halvat. Nyt vuokrasimme kaksi leffaa ja vuokrahinta viikolle oli about 1,5e. Jostain syystä leffat vuokrataan tosiaan viikoksi eikä päiväksi.

Yritimme myös etsiä sopivanlaista sekatavarakauppaa, josta olisi mahdollista saada adapteri. Meillä on tähän asti ollut käytössä yksi adapteri, mutta tuntuu, että koko ajan pitäisi olla vähintään neljä vempelettä latingissa. Adapteria ostaessani espanjani ei taipunut ihan yhtä sujuvaksi kuin videovuokraamoa etsiessämme, mutta jonkun aikaa selitettyäni ja piirrettyäni paperille myyjätyttö vihdoinkin tajusi mitä halusin ja löysi minulle adapterin. Onnen huumassani tajusin kuitenkin ostaa vain yhden, joten ongelmamme ei ratkennut aivan kokonaan, vaikka tilanne vähän helpottuikin.

Saavuttuamme mökille huomasimme, ettei kaukosäätimemme toimi. Onneksi meillä oli avain portin pikkuporttiin, joten pääsin sentään pihan puolelle. Kävelin takaovelle, mistä olimme edellisenä iltana saaneet jäät ja koputin siihen. Erican pikkupoika Daniel, joka on päivät hoidossa mummin luona tuli ovelle kyttäämään ja ainakin hän ymmärsi, että haluan puhua mummin kanssa. Kun Mireya selvisi paikalle selitin hänelle anteeksipyydellen ongelmamme ja sitten alkoi taas papatus, josta ei tahtonut saada selvää. Hän  pyysi minut sisälle ja vasta kolmannella pyytämällä uskalsin oikeasti mennä sisälle (Noora oli varoittanut tosiaan, että Mireya on melko tarkka, eikä sisään ole menemistä ilman lupaa, en vain kahdella ekalla kerralla tajunnut, että hän pyysi minua sisälle) Noora oli myös opettanut, että ensimmäisellä kerralla täällä on tapana sanoa ”luvallasi tulen sisään” ja tämän sanoin myös Mireyalle ihan vaan varmuuden vuoksi. Hän naurahteli ilmeisen tyytyväisenä, joten ainakin vielä tähän asti ollaan hyvissä kirjoissa. Hän näytti minulle napin, mistä portin saa auki, hän oli myös raivannut meille jääkaapista yhden hyllyn käyttöön ja leikannut meille vesimeloonia ja sitten hän vielä selitti, miten pääsen sisään lukitusta ovesta ja missä on lukko ja missä on avain silloin, kun lukko on kiinni. Ja kaiken tämän jopa ymmärsin. Jee jee…

Kävellessäni mökille keräsin vielä henkisesti voimia tulevan illan koitoksia varten. Onneksi mökissä ei ollut elukan elukkaa (ainakaan näkyvää) siinä vaiheessa, kun menimme sisään. Illan mittaan paikalle alkoi kulkeutua muutamia muurahaisia, mutta ne pääsivät iloisesti hengestään. Pidin myös ulko-oven visusti kiinni, ettei kukaan vaan tulisi sisään. Täällä on kuitenkin ilmeisesti joku, joka pitää meitä pilkkanaan, sillä oltuamme mökissä jo muutaman tunnin ja tapettuamme muutaman muurahaisen huomasimme yhtäkkiä, että keskellä lattiaa sängyn vieressä oli käpy!? Ei mitään hajua, mistä se oli siihen kulkeutunut. Scary…Illalla, ennen kuin menimme nukkumaan, kävimme vielä sängyn läpi, ettei sieltä löytyisi ikäviä ylläreitä. Noora oli sanonut, että kannattaa varmistaa, ettei peiton alta löydy skorppareita. No, niitä ei löytynyt, mutta Jannen tyynyn alta löytyi kuollut heinäsirkka WTF! Meillä on myös kaiken varalta taskulamppu käytössä, sillä täällä on tosi pimeää. Janne sammutti kattovalot sytytti taskulampun ja yhtäkkiä Jannen kimpussa oli kymmeniä lentäviä öttiäisiä. Tiedättehän, kun aina elokuvissa joku menee lepakkoluolaan ja sitten lepakot alkavat lentää ja tyyppi heiluttaa käsiään ja yrittää saada niitä kimpustaan? No, täällä oli sama tilanne pikku öttiäisten kanssa. Sytytimme kattolampun ja ne alkoivat parveilla sen ympärillä. Ajattelimme, että on ehkä turvallista antaa taskulampun olla. Kaiken huipuksi kattolamppu välähtelee omia aikojaan, vaikka se on sammutettu. Ehkä siellä kasvaa jotain fosforoituja mutanttikärpäsiä, jotka saavat sen välkkymään… Ajattelin olla tänä yönä rohkea ja nukkua olkapäät paljaana, mutta rohkeus kesti vain kaksi minuuttia. Ehkä sitten huomenna…