Meduusan isku

Eilen saimme puhelun sukelluskeskukselta, että olisi mahdollista lähteä sukeltamaan Bat Islandille, jonka pitäisi olla yksi Costa Rican kuuluisimpia sukelluskohteita. Päätettyämme lähteä kyseiseen kohteeseen, joka on tunnettu nimenomaan härkähaistaan, tiikerihaistaan ja muista hailahjeistaan, aloin psyykata itseäni etsimällä youtubesta haionnettomuusvideoita ja muuta mukavaa. Itsehän en ole vielä nähnyt kunnollisia haita - ainoastaan leopardihaita, jotka ovat lähinnä planktoninsyöjiä, ja sukellus Bat Islandilta kuulosti hyvin potentiaaliselta viimeiseltä sukellukselta. Mietin jo mahdollisia worst case scenarioita sukelluksen varalta, ja miten syötän haille joko räpyläni, ilmapulloni tai vaikka kamerani, jos niikseen tulee.

Olisi kuitenkin pitänyt arvata, että koska on kyse minusta, emme tule näkemään haita lainkaan. Ja niinhän siinä kävi. Sen sijaan sukellusta ei voinut kutsua tapahtumaköyhäksi. Meidän oli tarkoitus hypätä mereen liivi tyhjänä, jotta emme säikyttelisi haita pois. Eihän siitä tietty tullut mitään, vaan ponnahdin takaisin pinnalle kuin korkki. Yritin samalla elehtiä Jannelle, että hänen maski on lähdössä irti, mutta Janne ei oikein ymmärtänyt signaalejani, vaan yritti vain repiä minua alaspäin. Kun vihdoin pääsimme pohjaan olimme imaisseet kumpikin iloisesti ilmaa ja varmasti säikyttäneet jokaisen hain sadan metrin säteeltä karkuun.

Ensimmäisen sukelluksen lopussa, kun lähdimme tekemään turvastoppia, huomasimme, että ympärillämme alkoi näkyä aina vain enemmän meduusoja. Kohta alkoi tuntua polttelua käsissä ja huomasin kauhukseni yhden meduusan takertuneen snorkkeliini, josta sen rihmat osuivat huuliini ja korviini ja ties minne. Jäi sillä kertaa turvastopit tekemättä ja päätimme, että dekompressiotaudinkin uhalla menemme pinnalle nyt eikä kolmen minuutin päästä. Oli melko tuskallista odottaa laivan saapumista luoksemme, kun meduusat piirittivät meitä joka puolelta. Kun pääsimme ylös laivaan, huomasimme, että meri oli aivan täynnä meduusoja.

Toinen sukellus meni jo vähän paremmin, mutta näkyvyys oli niin huono, että meinasin hukata Jannen jo heti alas laskeutumisen aikana. Onneksi sukeltajat päästelevät kuplia, niin pystyin niiden avulla seuraamaan muita. Tälläkään kerralla kaikki ei mennyt ihan niinkuin Stromsössä. Normaalisti toisen sukelluksen pitäisi olla vähän matalampi, mutta eikä mitä. Sukelsimme yli 25 metrissä, niin että dekot vaan paukkuivat. Tälläkään kertaa ei haita näkynyt, mutta ei onneksi myöskään meduusoja. Sen sijaan ympärillämme uiskenteli niin paljon tonnikaloja, että ne peittivät täysin muun näkyvyyden. Kohta huomasimme, että ryhmässämme oli yksi ylimääräinen henkilö, kolme henkilöä oli kadoksissa ja niin edespäin. Kun lähdimme tekemään safety stopia kadotimme toisemme iloisesti, kun tonnikalat innostuivat taas uimaan rinkiä ympärillämme. Viisi sekuntia ja huomasin olevani yksin, eikä ketään näkynyt. Jonkin aikaa seurasin muun ryhmämme puhaltamia kuplia, mutta kohta nekin katosivat. Onneksi olimme tässä vaiheessa jo tekemässä turvapysähdystä, joten kituutin kolmeninuuttiseni ypöyksin, vakuuttelin itselleni, ettei täällä todellakaan ole haita, ja yritin puhallella keuhkojani tyhjiksi, sillä uhkasin koko ajan nousta pintaan ennen aikojani.

Matkasta selvittiin kuitenkin ehjin nahoin. Seuraavana pintaan tuli oppaamme, joka totesi, ettei tainnut olla ihan oppikirjasukellus, sillä hän oli hukannut oman kaverinsa. Jannekin onneksi löysi tiensä pintaan etsittyään minua jostain 12 metrin syvyydestä, mutta todettuaan viisaasti, että eiköhän se emäntä ole luikkinut pintaan, sen sijaan että olisi jäänyt yksin ihmettelmään pinnan alle.
Eli loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka haita ei nähtykään. Nähtiin sentään kilppari, isoja mureenoita ja pinnalla nähtiin vielä delfiinejäkin. Eli ei nyt ihan turha reissu.


Muuten täällä on kaikki ok. Olen päässyt harjoittamaan kunnolla espanjaani, joka luonnistuu yllättävänkin hyvin. Ollaan hyvissä kirjoissa Elen äidin kanssa, joka oli ehtinyt ajatelle meistä ja vierailustamme kaikkein pahinta. Costa Ricassa emme varmaankaan sukella enää tämän jälkeen, sillä turha maksaa huonosta näkyvyydestä. Ja ottaen huomioon sen, että mukanamme olleet nikotiinisaksalaiset ovat nähneet haita joka kerta, kun me emme ole olleet mukana, olen varmasti jonkinlainen haiantimagneetti, jota hait karttavat kuin ruttoa. Nyt siis tiedossa viisi päivää rentoutumista töiden parissa ja ehkä mennään myös rannalle joku päivä.


Buenas noches!

PS. Virallinen valmistumispäiväni on tänään. Eli olen nyt vihdoinkin virallisesti KTM + FM!