Kuinka monta asiaa voi ärsyttää tai mennä pieleen jo ennen auringonnousua? Aika monta.
Herättiin suunnilleen kello kaksi yöllä, kun ihmeteltiin miten sänky on muuttunut kovaksi. Hankkimamme ilmapatja oli näköjään todennut, että koska lentokenttätaksi tulee hakemaan kello kolme aamuyöllä, ei sen tarvitse enää toimittaa patjan virkaa, vaan nyt koittaa eläkkeelle lähtö. No, hyvin patja palveli, eikä homma tainnut olla enää siitä viimeisestä puolesta tunnista kiinni.
Keräsimme siis kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme talon ulkopuolelle odottelemaan tilaamaamme lentokenttätaksia. Taksi oli tilattu kolmeksi, mutta taksia ei vain kuulunut. Onneksi Ele oli antanut kuskille puhelinnumeron, sillä suunnistaminen ilman osoitteita, tiennimiä ja talonumeroita on kohtuullisen hankalaa. Kolme kertaa kuski joutui soittamaan ja kysymään ajo-ohjeita, mutta lopulta hän löysi paikalle.
Hyvästelimme Elen ja Nooran ja jäimme odottelemaan ärsytyksen aihetta numero kaksi, joka ilmoittelikin itsestään suunnilleen puolen tunnin päästä lentokentän pihalla, kun aloimme kysellä taksimaksun suuruutta. Kohtuu järkyttyneinä totesimme, että taksi lentokentälle maksoi iloiset 70 euroa. Annoimme kuskille viimeiset kolonimme (hän todella arvosti sitä, kun kaadoin 3000 edestä kolikoita hänen kouraansa) ja loput maksoimme kortilla. Vaikka kantamukset olivat keventyneet noin 15 kilon verran (kiitos Nooran, joka lupasi kuskata ne parin viikon päästä Suomeen), oli kantamista ihan riittävästi. Raahauduimme lähtöselvitykseen, jossa turhankin pirteän oloinen täti kysyi, olemmeko maksaneet jo lentokenttäverot. Mitkä ihmeen lentokenttäverot? Maahanpoistumisverot, vai niin.. Ainakaan Panamassa tällaista iloa ei tarvinnut maksaa. Kysyin vielä tädiltä, että mitähän tämä ilo mahtaa kustantaa, 28 dollaria per naama.
Ennenkuin aurinko oli edes ehtinyt nousta, olimme ehtineet köyhtyä iloisesti reilun sadan euron verran. Ilo ei kuitenkaan loppunut tähän. Lähtöselvityksessä virkailija alkoi kyselemään, missä meidän ESTAmme ovat. Estan sivuillahan lukee ihan selvästi, ettei kyseistä todistusta tarvitse tulostaa mukaan, sillä USAn viranomaiset kyllä näkevät ESTAn olemassaolon passeistamme. Virkailija jäi inttämään, että kyllä kyseisen tunnuksen nyt kuitenkin tarvitsee, sillä kyseessä on joku ihmeen Costa Rican turvallisuussäännöstö. Keskustelimme siinä sitten aikamme kyseisen säännöksen tarpeellisuudesta, sillä eihän Costa Rica ole mikään USA, ja jos USA on sitä mieltä, ettei kyseistä tunnusta tarvitse olla tulostettenuna, niin tuskin Costa Ricacaan sitä tarvitsee. Koska netti ei kyseisessä kohdassa toiminut, en voinut kaivaa tunnusta esiin netistäkään. Virkailija antoi meille pitkin hampain lentolippumme, mutta kirjoitti niihin isolla vielä ESTA, että saisimme varmasti muut virkailijat kimppuumme lähtöselvityksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti