Losista San Fransiscoon osa 1

Viime lauantaina lähdimme Los Angelesista viikon kiertomatkalle. Matkan aikana oli tarkoitus kiertää Yoshua Tree -kansallispuisto, Grand Canyon, Las Vegas, Deathvalley, Yosemite ja San Francisco. Olimme varanneet matkan samaan aikaan, kun varasimme lentolippumme, ja olimme melkoisen epäileväisiä, mahtaisimmeko ylipäätään tykätä matkasta, joka sisältää tuntikausia istumista ahtaassa minibussissa, yöpymistä teltassa ja hengaamista ryhmän kanssa lähes 24/7. Matka oli kuitenkin oikein onnistunut ja ryhmämme oli todella mukava. Tässä nyt kuulumisia viime viikolta.

Lähdimme siis matkaan Los Angelesista. Ensimmäisenä päivänä kävimme vielä katsomassa muutamia Losin nähtävyyksiä, kuten Hollywoodin ja Rodeo Driven. Rodeo Drivella emme itse edes käyneet, ja piti tietenkin käydä kuvaamassa Pretty Woman -hotelli

Losista lähdimme ajelemaan kohti Arizonaa ja Yoshua Tree -kansallispuistoa. Kansallispuisto on kuuluisa siitä, että se on ainoita alueita, missä Yoshua Tree kasvaa. Alue on myös suosittu paikka kiipeilijöiden keskuudessa, sillä alueella on paljon jotakin? kiveä, joka on niin karheaa, että sitä on melko helppo kiivetä ilman erityisiä varusteita.

Kallioita Yoshua Treessä

Lisää kallioita

Yoshua Tree

 Yoshua Tree ei itse asiassa ole puu, vaikka sen nimikin niin väittää. Kyseessä on itseasiassa orkidea-sukuinen kukka, joka on joutunut mukautumaan selvitäkseen. Kyseinen kukka kasvaa vain tietyllä alueella, sillä muualla sille on joko liian kylmää, kuumaa, kuivaa tai kosteaa. Kukat kasvavat hyvin erimuotoisiksi, ja jokainen haarautuminen johtuukin jonkinlaisesta ulkopuolisesta haitasta, joka kasvia on kohdannut. Mikäli sää käy esimerkiksi liian kylmäksi, lopettaa kasvi kasvamasta tiettyyn suuntaan ja se haarautuu. Yoshua Tree tarvitsee vettä pystyäkseen lisääntymään, mutta alueella vettä on melko niukalti, joten kasvit lisääntyvät vuoroissa. Kasvit myös tarvitsevat kaikenlaisia ulkopuolisia haittoja? (en tiedä miten damage pitäisi hyvin suomentaa), pystyäkseen jatkamaan elämäänsä, joten tästä syystä ihmisten yritykset pysäyttää metsäpaloja jne. ovat itseasiassa olleet pelkästään haitaksi luonnon kannalta, sillä suurin osa autiomaan kasvillisuudesta tarvitsee tulipaloja sun muita pystyäkseen kunnolla lisääntymään (lisääntyykö kasvit?) ja kasvamaan jne.

Yoshua Tree on myös melko kuuluisa paikka sen takia, kun muutamia vuosikymmeniä sitten muutama rokkitähti oli pilvipäissään luvannut toisilleen, että mikäli joku heistä kuolee, vievät kaverit ruumiin Yoshua puistoon ja levittävät tuhkat sinne. Nyt sitten kävi niin onnettomasti, että yksi kavereista potkaisi tyhjää, mutta koska kaverin eno, joka asui toisessa osavaltiossa, oli maksanut kaverin vakuutuksen, tuli ruumis toimittaa osavaltioon, jossa eno asui. Noh, pilvihurmoksissaan kuolleen kaverit saivatkin loistoidean, että käydäänpä pöllimässä ruumis lentokentältä, ja viedään se Yoshua puistoon, koska näin oli luvattu. Kaverit siis lahjoivat lentokentän vartijan, lastasivat ruumiin arkkuineen autoon ja kruisailivat Yoshua puistoon, jossa he bensan ja sytkärin avulla päästivät kaverin viimeiselle matkalleen. Onneton ruumis ei kuitenkaan palanut kuin puoleenväliin ja melko pian poliisi pääsikin kavereiden jäljille, sillä lentokentältä oli jo ilmoiteltu, että nyt on ruumis kadoksissa. Samaan aikaan riehui Yoshuassa tulipalo, joka kuitenkin sammui ennen aikojaan ja paikalta löytyi puoliksi palanut ruumis. Tekijät siis löydyttiin, mutta heidän onneksi Kaliforniassa ei tuolloin ollut vielä laissa kielletty ruumiin ryöstämistä, joten kaverit selvisivät kohtuullisen pienillä sakoilla. Puoliksi palanut ruumis toimitettiin enolle toiseen osavaltioon ja kaikki olivat tyytyväisiä, ja ruumiiden ryöstäminen kiellettiin lailla.

Yoshua Treesta matka jatkui autiomaan läpi kohti leiripaikkaamme. Pystytimme teltat pimeässä ja kokkasimme illalliseksi pastaa. Ei sentään mitään trangiaruokia, vaan ihan kunnon pöperöitä. Ensimmäinen telttayömme oli melko lämmin, joten saimme kohtuullisen pehmeän laskun leirielämään.

Autiomaamaisemia

Ensimmäisen päivän leiri

Seuraavana päivänä matkamme jatkui. Ajelimme jonkin aikaa Route 66:sta pitkin ja pysähdyimme matkan varrella pieniin "kaupunkeihin", joita Route 66:sen varrelle oli rakennettu. Monet paikat oli jätetty alkuperäiseen kuosiinsa, ja toimivat nykyisin enemmänkin turistinähtävyyksinä kuin varsinaisina kaupunkeina. Kaupunki lienee muutenkin vähän liioiteltu termi, sillä kyseessä on lähinnä huoltoasema, ampumarata ja jonkinlainen juottola/music house, joissa 50-luvulla on tapettu aikaa.

Hackeberry Route 66:n varrella

"Kaupungin"viihdepuoli

Matkan varrella pysähdyimme myös kaupunkiin Havasu-järven rannalla. Kyseisellä kaupungilla oli myös ihan mielenkiintoinen tarina. Jokunen sata vuotta sitten joku pohatta oli saanut idean, että hei, tuollahan on järvi, ihmiset haluavat lomailemaan järven rannalle, joten ostanpa järven ympäriltä tontit ja pistän pystyyn lomakylän. Turistit eivät lomakylästä kuitenkaan innostuneet, sillä paikka oli melko syrjässä, keskellä autiomaata ja kyseistä järveä pääsi ihailemaan paljon mielenkiintoisemmistakin paikoista. Pohatta ei kuitenkaan turistikadosta lannistunut, vaan uusi bisnesidea löytyi, kun Lontoon silta alkoi sortua ja se purettiin. Pohatta osti sillan kivineen päivineen, toimitti sen Havasu-järven rannalle ja rakensi sinne Lontoon sillan samanlaisena kuin se Lontoossa oli ollut. Noh, turistit sitten innostuivat tästä, sillä olihan se hienoa päästä katsomaan Lontoon siltaa, ilman että tarvitsee matkustaa Lontooseen asti. Nyt kyseinen kaupunki on ihan vilkas turistikeskus ja erityisesti opiskelijat tulevat viettämään sinne Spring Breikkejään. Kesäisin paikka on kuitenkin turkasen kuuma, joten lähinnä se on vain talvimatkailukohde.

London Bridge

 Havasu Lakelta jatkoimme matkaamme kohti Grand Canyonia, jossa myös leiriydyimme. Kokosimme telttamme pikaisesti ja lähdimme katsomaan auringonlaskua kanjonille. Maisemat olivat kyllä hienot, mutta itse olin vähän pettynyt, sillä olin odottanut jotain vielä enemmän henkeäsalpaavaa. Emme myöskään päässeet kiertelemään itse kanjoniin, vaan ihailimme maisemia kanjonin reunalta. Meillä olisi ollut mahdollisuus ostaa helikopterilento kanjonin yläpuolelle seuraavaksi aamuksi, mutta hinta oli 250 dollaria henkilöltä, joten päätimme jättää ajelut seuraavaan kertaan. Grand Canyonilla lämpötila laskee todella nopeasti auringonlaskun jälkeen ja yö olikin melko viileä. Onneksi oltiin pakattu mukaan pitkät kalsarit ja villasukat, sillä teltassa oli todella kylmä yöllä. Oppaan mukaan lämpötila oli ehkä viitisen astetta.

 Harmi ettei valokuviin saa kunnolla näkymään korkeus- ja syvyyseroja. Ne olivat kuitenkin aika huikeat.


Seuraavana aamuna lähdimme liikkeelle kohtuullisen ajoissa, että meillä olisi mahdollisimman paljon aikaa Vegasissa. Vegasissa olisi ollut mahdollista ostaa lisämaksullinen Hummer-limusiiniajelu, mutta totesimme, ettemme taida haluta maksaa 90 dollaria siitä ilosta. Itselläni alko flunssa juuri sopivasti ennen reissun alkua ja Janneen se iski pahiten juuri Vegas-päivänä. Kävelimme jonkin aikaa kaupungilla, mutta nähtyämme huonon merirosvoshown ja käveltyämme Stripiä parin kilometrin verran totesimme, että Vegas on loppujen lopuksi melko mauton kaupunki, ja taidamme hyödyntää hotelliyömme ja nukkua kunnolla. En edes löytänyt kaipaamaani Vegas-tuliaispaitaa, mutta ehkä meneteys ei loppujen lopuksi ollut kovinkaan suuri. Muu ryhmä oli kyllä pitänyt hauskaa meidänkin edestä ja juhlinut viiteen asti aamuyöllä. Tästä saatiinkin sitten hyvät mausteet loppumatkaa varten, kun kaiken maailman draamat, juoruilet ja keskinäiset skismat alkoivat kärjistyä.

Hotellimme Stratosphere

Mirage

Cesar's Palace

Bellaggio

Bally's? hotellin Eiffel-torni

Näkymää taivasbaarin ikkunasta

Vegasissa oli kuitenkin todellakin kaikkea. Hotellit ovat kyllä pistäneet parastaan houkutellakseen ihmisiä paikalle. Casinot ovat tietenkin iso osa Vegasia, sillä se on yksi harvoja paikkoja, joissa uhkapelaus on sallittua (Ensimmäinen rakennus, kun tulimme Nevadan puolella, oli yllättäen kasino). Vegasista löytyy muutenkin puoli maailmaa pienoiskoossa. Löytyy Eiffel-tornia, Luxorin pyrämideja, Venetsian kanaalit ja vapaudenpatsaat sun muut. New Yorkissa oli noussut iso kohu, kun kaupunki oli painattanut juhlapostimerkkiinsä Vapaudenpatsaan kuvan, mutta sen sijaan, että postimerkkiin olisi kuvattu oikea vapaudenpatsas, oltiinkin siihen kuvattu Vegasissa sijaitseva vapaudenpatsas. Yritimme löytää Vegasin vapaudenpatsaan, mutta hotelli oli niin kaukana, että päätimme lopulta kääntyä takaisin omalle hotellillemme.