Lentokentällä jouduimme odottelemaan pari tuntia, että yritys, josta olimme vuokranneet asuntoautomme, aukeaisi, ja joku tulisi hakemaan meidät lentokentältä. Aika kului kuitenkin kohtuu nopeasti, kun keräsimme pinon kaiken maailman esitteitä ja tutkimme, mitähän mahtaisimme matkallamme tehdä. Normaalistihan meillä on melko tarkka suunnitelma siitä, mitä haluamme matkallamme tehdä ja nähdä, mutta tätä matkaa ei tosiaan kovin tarkkaan olla suunniteltu. Siinä suunnitellessamme päätimme kuitenkin, että lähdemme suuntaamaan pohjoiseen ainakin näin aluksi.
Puoli yhdeksän jälkeen meidät käytiin hakemassa ja puolitoista tuntia täyttelimme erilaisia papereita sun muita ja meidät perehdytettiin matkailuautoilun saloihin. Kaikki näytettiin kädestä pitäen ja työntekijä vielä varoitti, että toisinaan auton lukot ovat melko kenkut ja mikäli lukkoja väännetään vääriin, saattaa lukitusjärjestelmä mennä sekaisin ja toipumisessa saattaa kestää puolisenkin tuntia. (Nyt kun annoin tällaisen leffavihjeen, niin kaikki tietenkin arvaavat mitä tulee tapahtumaan).
 |
| Kotimme seuraavan parin viikon ajan |
Meillä on myös hyvä kartta mukanamme, ja siihen on merkitty paljon erilaisia nähtävyyksiä.
Kolmannen pysähdyksemme teimme Mhangawei Headsissa?, jossa oli tarkoitus olla joku kalliokävelypolku. Paikan päällä selvisi kuitenkin, että itse reitti alkaisi vasta 45 minuutin kävelymatkan päästä, joten päätimme sittenkin skipata sen. Otimme muutamia valokuvia, sillä paikka oli muutenkin ihan kaunis.
Palasimme takaisin autollemme ja yllätys yllätys, auto ei sitten auennutkaan enää avaimilla. Noh, ajattelimme, että kokeillaanpa vartin päästä uudestaan. Nyt on varmaan käynyt juuri niinkuin firman työntekijä sanoi. Odottelimme vartin ja palasimme taas yrittämään. Ei reaktiota. Ääniä kuuluu, mutta lukot eivät vain loksahda auki. Päätimme odottaa vähän lisää, sen puolituntia, mitä mies sanoi, että lukkojen resetoinnissa saattaa kestää. Puolen tunnin jälkeenkään ei minkäänlaista reaktiota. Tässä vaiheessa aloimme jo vähän huolestua, että mitä jos muutaman tunnin odottelukaan ei vielä avaa lukkoja. Päätimme lähteä kysymään apua muilta turisteilta ja vierailijoilta, mutta tietenkään kenelläkään heistä ei ollut kännykkää mukana. Yksi vanhempi pariskunta tuli siihen myös pällistelemään ja kokeilemaan avaimia, mutta heitäkään ei onnistanut. He kysyivät, että haluaisimmeko lähteä heidän kotiinsa soittamaan apua (olimme siis jättäneet kaikki kamamme autoon sisään, eikä meillä ollut edes kännykkää), mutta totesimme, että taidamma kuitenkin jäädä paikalle, sillä autossa oli kuitenkin koko omaisuutemme.
Kohta paikalle tuli uudennäköinen Audi, jossa oli kaksi nuorta häiskää. Pyysimme heiltä apua ja he soittivat yritykseen, josta olimme vuokranneet automme. Sieltä annettiin ties minkälaista ohjetta, mutta mikään ei auttanut. Molemmat miehetkin kävivät kokeilemassa ovia, mutta hekään eivät saaneet ovia auki. Soitimme siis AA:han, joka on paikallinen tiepalvelu. Sieltä kerrottiin, että lukkojen avaaminen tulisi olemaan kohtuu kallista, mutta onneksi meillä oli täysvakuutus. Odottelimme puolisen tuntia tieapua saapuvaksi ja naureskellen totesin siinä vielä pojille, että tietenkin ovi aukeaa samantien, kun tiepalvelu tulee paikalle. Varmuuden vuoksi kävimme vielä kääntelemässä avainta lukossa, välttääksemme nolon tilanteen.
Lopulta tiepalvelu saapui paikalle. Kerroimme miehelle ongelmamme ja hän otti avaimen käteensä, tutkiskeli sitä jonkin aikaa, työnsi lukkoon ja väänsi. Yllättäen ovet aukesivat! Ihmettelimme siinä sitten hetken, että miten tässä nyt näin kävi ja miten se lukko nyt sitten muka toimikin, mutta niin siinä vain kävi, lukko aukesi. Auttajamme kysyivät, haluaisimmeko lähteä muutamalle oluelle, mutta päätimme jatkaa matkaamme, sillä kello oli jo melko paljon, ja meillä oli vielä matkaa jäljellä.
Ajelimme Whangareihin ja yritimme löytää yöpymispaikkaa. Alueella oli kyllä paljon leirintäpaikkoja, mutta emme olisi halunneet maksaa kovinkaan paljon yöpymisestä. Lopulta kello tuli kuusi, aurinko laski ja tuli aivan säkkipimeää. Totesimme, että taidamme joutua suuntaamaan ensimmäiselle vastaantulevalle leirintäalueelle, sillä pimeässä suunnistaminen ei ollut kovinkaan mukavaa. Pitkin hampain maksoimme siis leirintäaluemaksun 35 dollaria ja yövyimme siellä.
Aamulla heräsimme jo seitsemän aikaa, teimme aamupalat ja lähdimme ajamaan kohti Whangarei Fallseja. Tänä aamuna olimme olleet vähän viisaampia ja olimme valmiiksi etsineet paikan, minne aiomme majoittua. Netistä löytyi sivusto, josta löytyi kaikki ilmaiset ja edulliset leirintäalueet ja päätimme suunnata yhdelle sellaiselle. Ilmaisia alueita ei Northlandissa ollut kuin muutama, mutta onneksi yksi oli matkamme varrella. Matkan varrella pysähdyimme myös kiiltomatoluolaan, sillä Australia ja Uusi Seelanti ovat oppaan mukaan ainoita alueita maailmassa, joissa on kiiltomatoja (ainakin näin paljon). Luola oli kyllä ihan hieno, mutta ei sen 15 dollarin arvoinen, mitä 20 minuutin vierailusta perittiin.
 |
| Whangarei Falls |
 |
| Hienoja puita Whangarei Fallsilla |
 |
| Maisemia autosta katsottuna |
 |
| Lounaspaikka |
 |
| Lounaspaikka |
Matka taittui sen verran nopeasti, että olimme leirintäalueellamme jo neljän aikaan. Pimeän tuloon oli vielä pari tuntia ja mietimme, mitähän meidän tulisi tehdä. 25 kilometrin päässä olisi toinen ilmainen leirintäalue, mutta kannattaako sinne lähteä, vai olisiko parempi jäädä tänne. Jannea vähän epäilytti, sillä olimme tasan ainoat henkilöt leirintäalueella ja tietenkin mietimme sitä mahdollisuutta, että yöllä paikalle tulee joku, murtautuu autoon, ryöstää ja raiskaa meidät ja muuta mukavaa. Päätimme kuitenkin jäädä paikoillemme ja ottaa loppuillan rennosti. Päätös osoittautui hyväksi, sillä tunnin päästä paikalle ajoi pari saksalaista tyttöä, jotka kertoivat yrittäneensä mennä toiselle leirintäalueelle, mutta heidän autonsa oli jäänyt jumiin tielle. Onneksi emme siis lähteneet. Toisaalta ehdimme kyllä kokea muutaman kauhun hetken itsekin omalla leirintäpaikallamme yrittäessämme etsiä autolle sopivaa kohtaa. Leirintäalue oli iso nurmikenttä, ja nurmi oli melko kosteaa ja tietenkin automme jumittui kiinni eikä päässyt eteenpäin mutaisessa maassa. Ei muuta kuin vaimo työntämään ja saatiin auto liikkeelle. Lisämakua hommaan toivat myös naapurimme, kolme kanaa ja kukko, jotka yrittivät hyökätä kimppuumme. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Auto saatiin liikkeelle, saimme elukoiden kanssa sovun aikaan, kaasu toimi ja kanapihvit valmistuivat. Yö oli vähän viileämpi kuin edellinen, sillä koska meillä ei ollut sähköä käytössä, emme saaneet sähkölämmitintä käyttöömme, emmekä halunneet tuhlata kaasuamme lämmitykseen. Seuraava aamu alkoi mukavasti juusto-kinkku-tomaatti-munakkaalla. Tänään myös pääsimme vihdoinkin nettiin. Otimme Jannen Ipadiin prepaid-liittymän, mutta netti toimii todella huonosti. Päivityksiä saattaa tästä syystä tulla vähän hitaammalla tahdilla.
 |
| Leirintäpaikkamme ja hyökkäilevät naapurit |
 |
| Auto jumi kiinni |
Lähdemme tästä suuntaamaan etelään päin. Ylihuomenna olisi tarkoitus suunnata Hobbittoniin, Lotrin kuvauspaikoille. Jee jee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti