Losista San Franciscoon osa 2

Lähdimme Vegasista poikkeuksellisesti vasta kymmenen aikaan aamulla. Normaalisti olemme heränneet seitsemän aikaan aamulla, laittaneet aamupalan, purkaneet leirin ja tien päälle olemme yrittäneet päästä viimeistään yhdeksän maissa. Vegasissa opas päätti antaa meidän kuitenkin nukkua vähän pidempään. Kävimme syömässä aamupalan porukalla IHOP:issa (International House of Pancakes), jonka jälkeen lähdimme ajelemaan. Tässä vaiheessa juorut edellisillasta kiersivät jo melko vilkkaasti ja loppumatkalla olikin sitten hyvää aikaa selvittää, mitä niistä pitivät paikkaansa ja mitkä eivät :)

Aamiaispannareita syömässä

Vegasista ajoimme Death Valleyyn, joka on maailman kuumin paikka sekä Pohjois-Amerikan matalin paikka. (Kuollut Meri on vieläkin matalampi). Lämpötila oli 40-45 astetta, emmekä viihtyneet kovinkaan pitkää aikaa katselemassa nähtävyyksiä. Death Valley oli melko karua seutua, eikä kasvillisuutta ollut juurikaan. Maaperä on niin suolaista, ettei siinä oikeastaan kasva mitään. Aikaisemmin alueella asuivat pelkästään intiaanit ja alkuperäisasukkaat, mutta jossain vaiheessa joku taas keksi, että siellä on varmaan kultaa ja alue alkoi kiinnostaa. Melko pian valloittajat kuitenkin totesivat, että siellä ei kultaa ollut ja kun tyypeiltä kysyttiin, että noh, mitäs siellä oli, totesivat he, että "nothing, the whole place is death" ja siitä paikka on saanut nimensä.

Ryhmäkuva

Maisemaa Death Valleysta

Badwater Sea, Lowest point in USA

suolakivikkoa Death Valleyssa

Yöksi emme Death Valleyhin kuitenkaan onneksi jääneet, sillä kuten autiomaassa yleensä, lämpötilat ovat päivällä todella kuumat ja yöt ovat puolestaan todella kylmät. Ajelimme siis illaksi pois laaksosta ja leiriydyimme muualle. Ei yötä siltikään mitenkään hirveän lämpimäksi voinut kehua, mutta oli se ainakin vähemmän viileä kuin Grand Canyonilla.

Seuraavana päivänä ajoimme Yosemiteen, joka on monien mielestä USA:n hienoimpia kansallispuistoja. Maisemat olivat todella vaihtelevat: lumisia vuoria, jättiläispuita, valtavia kallioita ja vesiputouksia.  Täytyy myöntää, että itse tykkäsin Yosemitesta enemmän kuin esimerkiksi Grand Canyonista. Jannen suosikiksi nousi Yoshua Tree, koska siellä sai kiipeillä kallioilla.

Tässä vaiheessa alkoi jo vähän tuntua, että puistoja on koluttu niin paljon, ettei enää muista mikä oli mikäkin puisto. Jatkuva hyppiminen ulos autosta ja takaisin alkoi olla myös vähän rasittavaa ja joitakin ihmisiä ei vain ole luotu matkustamaan ryhmässä (en nyt tarkoita itseämme, meillä oli yllättävän kivaa, mutta kaikkia eivät yhteiset pelisäännöt kiinnostaneet ja siitä aiheutui vähän ongelmia) Porukan tytöt olivat jo ehtineet muodostaa oman juorukerhonsa, ja jonkun heiton jälkeen meistä tuli Desperate Housewives, jotka kokoontuivat Whisperia Lanella. Muuan saksalaispoika oli Vegasissa aiheuttanut hiukan vihantunteita tytöissä, sillä hän oli levitellyt perättömiä juttuja illan tapahtumista jne. joten tytöillä riitti juoruiltavaa ja tuhistavaa. Porukan omalaatuisin matkustaja oli kenties vanhempi taiteilija New Yorkista, joka ei omannut lainkaan kameraa, vaan hän piirsi itselleen kaikki valokuvat. Jalkasienineen ja pahoine hajuineen hän oli valitettavasti tyttöjen kauhu ja suurin osa porukasta pääasiassa vältteli häntä. Parina iltana hän suuttuikin kunnolla, kun porukka kaikkosi hänen ympäriltään hänen valittuaan paikan teltalleen (joukkokato johtui siitä, että miesparka sattui olemaan vielä pahimman laatuinen kuorsaaja). Säälimme kaikki joukolla hänen telttakaveriaan, joka oli pieni ja ujo thaimaalaispoika.

Omalaatuinen taitelija työssään

Desperare Housewives Whisperia Lanella

Mutta siis takaisin Yosemiteen. Yosemitessa pysähdyimme pariinkin otteeseen. Ensiksi lumisilla vuorilla, joilla oli niin kylmä, että järvikin oli vielä puoliksi jäässä. Seuraavan kerran pysähdyimme syömään lounasta metsäalueelle, ja vaelsimme parin mailin verran katsomaan jättiläispuita. Tämän jälkeen kävimme vielä kuvailemassa muutamia hienoja kallioita ja vesiputouksia. Koska Yosemite on yksi USA:n suosituimpia kansallispuistoja, on se myös yksi kalleimmista. Sieltä on myös hankalaa saada leirintäpaikkaa, joten ajoimme 40 mailia viimeiselle leiriytymispaikallemme. Kyseisellä alueella on paljon karhuja, joten opas kehottikin meitä laittamaan kaikki "yhtään makeille haisevat tuotteet", kuten meikit, deodorantit, hammastahnat, eväät jne. karhulaatikoihin yön ajaksi, ettemme saisi telttaan kutsumattomia vieraita.

Ensiksi vähän talvimaisemia

Jättiläispuita

Tunnelipuita

Kaatuneita puita (Janne menossa onton puun läpi)

Hienoja kallioita

Vesiputouksia

Lisää kallioita ja vesiputouksia

Matkan viimeinen etappi oli San Francisco, jonne reissumme päättyi. Kiertelimme vielä joitakin San Franciscon nähtävyyksiä, kuten Golden Gaten, Wisherman's Wharfin jne. Illalla osallistuimme vielä veneajelulle, jonka aikana meidän oli tarkoitus nähdä kaupunkia lahdelta käsin, mutta sumu oli niin vahva, ettemme käytännössä nähneet mitään. Istuimme kaksi tuntia hytisten veneen sisäosissa ja toivoimme, että matka olisi ohi mahdollisimman pian. Pier 39 oli kuitenkin ihan hauska nähtävyys, sillä se on kuuluisa siitä, että merileijonat tulevat sinne lämmittelemään. Yksi laituri olikin ihan täynnä merileijonia. Kävimme myös kävelemässä Lombard streetillä, joka on "the most crooked" katu San Franciscossa. Siellä on myös kalleimmat asunnot (en kyllä ymmärrä miksi, itse en haluaisi asua sen kadun varrella, kun joutuu joka kerta kivuta sellaisen mäen päälle). Katu on kuuluisa siitä, että se on niin jyrkkä, etteivät autot pysty ajamaan sitä ylös suoraan. Siksi siihen on rakennettu erillinen serpentiini, jota pujottelemalla katua on mahdollista ajaa. Katu on kuitenkin yksisuuntainen ja suunta on alaspäin. Ylösmeno olisi varmaan liian vaikeaa...
San Francisco vaikutti olevan todella kaunis kaupunki. Arkkitehtuuri on todella hienoa ja viktoriaanisia puutaloja on paljon. Kerrostaloja ei ole juuri lainkaan, mikä on aiheuttanut sen, että kaupunki on todella ahtaasti asuttu, ja sen kapasiteetti alkaa olla täynnä. Asuntojen hinnat ovat huikeita, sillä tarjontaa on melko vähän. Kaupungin huono puoli on sen tuulisuus. Lämpötila on lähempänä 20 astetta, mutta koska kaupungissa tuulee koko ajan, on sää todella viileä. Saatiin ottaa ensimmäistä kertaa villapaidat käyttöön.

Golden Gate

Pier 39

Lombard Street

Lombard Street

Kaiken kaikkiaan San Francisco on todella kaunis kaupunki. Arkkitehtuuri on todella hienoa ja viktoriaanisia puutaloja on paljon. Kerrostaloja ei ole juuri lainkaan, mikä on aiheuttanut sen, että kaupunki on todella ahtaasti asuttu, ja sen kapasiteetti alkaa olla täynnä. Asuntojen hinnat ovat huikeita, sillä tarjontaa on melko vähän. Kaupungin huono puoli on sen tuulisuus. Lämpötila on lähempänä 20 astetta, mutta koska kaupungissa tuulee koko ajan, on sää todella viileä. Saatiin ottaa ensimmäistä kertaa villapaidat käyttöön.

Hiukan huono maku jäi myös hotellimme respatätistä, jolle tuntui olevan mahdotonta selittää luottokorttimme ominaisuuksia. Hän kun olisi väkisin halunnut käteispantin huoneemme maksusta vain siitä syystä, että luottokortissamme lukee DEBIT/CREDIT. Tämä kuulema tarkoittaa sitä, että luottokortti on yhteydessä pankkitiliin, ja toimiikin ikäänkuin debit-korttina. Parinkymmenen minuutin säädön jälkeen saimme kuitenkin huoneemme - ilman panttimaksuja.