Real Time With Bill Maher

Kun kaksi ekaa päivää Los Angelesissa kuluivat Universalilla ja Warner Brosilla, päätimme käyttää viimeisen päivämme Losissa perinteisien nähtävyyksien katseluun. Ennen nähtävyyksiä meiädn piti kuitenkin hoitaa ylimääräisten tavaroiden postitus Suomeen. Löysimme Walmartista sopivan laatikon, johon lastasimme jäljellä olevat sukellustavaramme, muutamat tuliaiset sekä ylimääräiset tavaramme. Suomeen lähetettävää tavaraa kertyi yhteensä 23 kiloa ja postitus Suomeen maksoi vakuutuksen kanssa 150 dollaria.

Postituksen jälkeen lähdimme katsomaan nähtävyyksiä. Yhdellä kadulla oli tarkoitus olla jonkun sarjan kuvauksia, joten suuntasimme sinne, mutta löysimme ainoastaan muutaman ison kalusteauton, jotka olivat selkeästi valmistelemassa jotain, mutta varsinaisia kuvauksia emme kuitenkaan nähneet. Ajaessamma Chinatowniin jouduimme ensimmäistä kertaa lähellä piti -tilanteeseen liikenteessä, kun kiinalainen pariskunta ei välittänyt punaisista valoista, vaan ajoi melkein suoraan kylkeemme. Onneksi kiinalaiset itse tajusivat pysähtyä painettuaan ensin riikkaria. Siinä oltiin itse kukin vähän hämmentyneen näköisiä ja varsinkin kiinalaiset näyttivät todella säikähtäneiltä. Onneksi mitään ei kuitenkaan tapahtunut.

Chinatownista ajelimme Observatoriolle, josta oli mahdollista kuvata Hollywood-kylttiä.

 

Kyltin jälkeen suuntasimme kohti Hollywoodia ja Walk of Famea. Walk of Fame on melko suuri ja parkkeerasimme auton melkein ensimmäisten tähtien kohdalle. Olimme juuri astumassa ulos autosta, kun kohdallemme ajoi mies, joka sanoi, ettei meidän kannata pysähtyä siihen, sillä tuoreimmat tähdet ovat vasta puolentoista kilometri päässä. Tyyppi sattui olemaan matkaopas, ja hän kyseli samalla, olemmeko jo nähneet tietyt nähtävyydet. Kaikki oltiin kuitenkin jo nähty, eli ilmeisesti olimme onnistuneet nähtävyyksien katselussa kohtuu hyvin. Automme sattui olemaan parkissa tällaisen rakennuksen lähettyvillä. Mies kehotti ottamaan siitä valokuvan, sillä kyseinen rakennus on kuuluisa muun muassa Hancock-elokuvasta.  

 

Jatkoimme siis matkaamme parin kilometrin verran keskustaan, missä selkeästi oli vähän enemmän actionia meneillään. Parkkeerasimme automme Kodak-teatterin alle ja lähdimme katsomaan kaupungin vilinää. Kodak-teatterin edusta oli täynnä kaikenlaista myyjää, esiintyjää ja esitteiden jakajaa. Yksi mies jakeli lippuja illan showyleisöön, ja totesimme, että olisi ihan mielenkiintoista päästä osallistumaan sellaiseen. Tarjolla oli lippuja Real Time With Bill Maheriin ja Happily Divorcediin. Koska olimme kuulleet Warnerilla, että Sitcomien kuvauksissa saattaa vierähtää kuudesta kahdeksaankin tuntia, päätimme mennä katsomaan Talk Showta, sillä siellä aikaa menisi vain kolmisen tuntia. Show ei kyllä millään tavalla ollut tuttu, mutta sillä ei sinänsä ollut väliä. Ennen showta meille jäi vielä kolmisen tuntia aikaa pällistellä tähtiä ja kierrellä matkamuistomyymälöissä.

Kiinalainen teatteri

Tompan tähti

Kodak-teatteri, missä myös Oscarit pidetään

Hanna pääsi Jackien kanssa kuvaan

Viiden aikaan suuntsimme CBS-studiolle, missä Talkshown kuvaukset olivat. Paikalla oli jo melkoiset jonot. Jonottaessa mietimme, mitenkähän "sisäänheittäjät" pystyvät kontrolloimaan sitä, ettei paikalle ole pyydetty liikaa porukkaa, sillä lippuja oli mahdollista hankkia myös netistä. Janne epäili, ettei studio tule täyteen, mutta päästyämme itse melkein viimeisten joukossa sisään studioon, oli studio jo lähes täynnä. Saimme kuitenkin vielä kohtuulliset paikat, vaikka kameramies seisoikin suoraan Jannen edessä. 

Kyseessä oli siis Real Time with Bill Maher. Shown aiheina ovat ajankohtaiset uutiset, ja kyseisenä iltana keskusteltiin muun muassa Rodney King Riotsin pahoinpitelyn 20-vuotispäivä sekä Obaman salainen vierailu Afganistanissa ja presidentinvaalit. Vieraita oli yhteensä viisi, mutta kukaan heistä ei ollut ainakaan itselleni tuttuja. Yksi näyttelijä, yksi entinen näyttelijä nykyinen ohjaaja, kolumnisti (joka oli ihan pihalla koko ajan) sekä pari poliitikkoa.

Shown alussa ohjelman käsikirjoittaja tuli kertomaan vitsejä ja nostamaan tunnelmaa yleisössä. Myös säännöt olivat melko tiukat: ei buuausta, ei huutelua yleisöstä eikä mitään muutakaan typerää. Käsikirjoittaja myös toivoi mahdollisimman voimakkaita ja autenttisia reaktioita (kunhan ne ovat positiivisia), eli sinänsä ei mitään pakkohurrausta ja -taputusta, mutta ohjelman aikana kävi kyllä selväksi, milloin oli syytä taputtaa.

Show oli kyllä yllättävän hyvä. Pelkäsimme, että kyseessä on kuivahko vanha mies, joka puhuu pääasiassa politiikasta, mutta juontaja olikin kohtuullisen hauska, eikä mikään aihe tuntunut olevan hänelle tabu ja kaikkia provosoitiin tasapuolisesti. Hyviä juttuja showssa kyllä oli, ja kielloista huolimatta yleisö buuasi kerran, kun täysin pihalla oleva kolumnisti heitti jotain typerää juttua. 

Mikäli jotakuta kiinnostaa, kyseinen show on katsottavissa täällä: http://www.sockshare.com/file/ACE3B9C0E641457A&bigger#  Me saatamme näkyä jossain siellä yleisön seassa, neljännessä rivissä keskellä oikealla. Pinkistä hupparista tunnistaa :)

Tänä aamuna kävimme vielä kiertämässä Malibun ja Venice Beachin, jonka jälkeen ajoimme LA:n lentokentälle, sillä Grand Canyon-Vegas-Death Valley-San Francisco-kierroksemme alkaa hotellista lentokentän läheltä. Tässä vielä kuitenkin muutama kuva rannoilta, jotka eivät ehkä olleet yhtä hienoja kuin Miamissa ja Costa Ricassa, mutta oli niilläkin hiekkaa ja vettä.

Malibu Pier

Venice Beach

Santa Monicassa on Route 66:n päätepiste (virallinen)

Suomalaista tuotantoa Ameriiikan kaduilla. Fisker Karma

Huomenna, kun kierroksemme alkaa, käymme vielä pyörähtämässä Hollywoodissa ja muutamassa muussa LA:n nähtävyydessä, mutta sitten alkaakin kiertomatkamme. Tiedossa on hyvin vaihtelevia lämpötiloja (muutamasta asteesta lähes neljäänkymmeneen asteeseen), retkeilyä, leirielämää, vaeltelua kuolemanlaaksossa ja Grand Canyonilla, toivottavasti pehmeitä vuoteita hotelleissa ja sitten vähän kovempia retkipatjoja teltoissa jne. Palataan siis seuraavan kerran viikon päästä.